Kun viesti on vaikea saada perille
Vanhempi rouva huuteli maitotiskiltä, että kaipaa apua. Hyllyssä oli vierekkäin kaupparyhmittymän oman merkin laktoositon maitojuoma ja EILA. Tässä kohtaa huomautettakoon, että EILA- tölkissä lukee vain EILA, ja toisessa koko laktoositon litanja.
Rouva ilmoitti että hän tarvitsee laktoositonta maitoa, mutta eila markkistä.
Kerroin hänelle, että molemmat ovat laktoosittomia maitoja.
-Ei tuo ole maito, tuossahan lukee maitojuoma.
Selitin eron asioiden välillä.
-Ei tuo ole laktoositon tuo EILA kun ei siinä niin lue. Minä olen aina ostanut EILA merkillä maitoa jossa lukee laktoositon maito (siis koska viimeksi??)
Osoitin pakkauksessa pienellä olevaa tuoteselostetta jossa todellakin lukee laktoositon.
Rouva kelpuutti nihkeästi maidon, ja ilmoitti marttyyrimaisesti, että jos mies kotona sanoo ettei se ole oikea maito (niin kuin hänelle oli ilmeisesti edellisellä kerralla käynyt) niin sitten se ei ole laktoositon ja mies suuttuu! (Viis siitä mitä purkin kyljessä lukee..)
Tämä homma hanskassa siis..
Seuraavaksi hän kysyi syyttävään sävyyn
-eikö teillä ole kukkakaalia?
Kyllä on, siellä sisääntulon luona muidenkin vihannesten kanssa.
Lähdin kävelemään hitaasti (että rouva pysyisi perässäni) kohti hevi-osastoa ja pysähdyin odottamaan asiakasta.
-Siinäkö sitä on? huutaa asiakas (juu, ei ole makkarahyllyssä vielä kukkakaali.)
Kerroin että ei ole tässä, olisiko rouva halunnut itse valita kukkakaalinsa?
-En.
Jep jep. Kommunikaatio toimii.
Minkä kokoisen kukkakaalin te olisitte halunnut?
-Ei sen nyt niin iso tarttis olla.
Kokomääritys oli suorastaan pureva.
Uskotteko pulssin tason kun vein asiakkaalle hänen kukkakaalinsa!?
Mutta se kelpasi. Ei tästä kiitosta tippunut, se maito juttu kun kaiveli vielä mieltä…
– Lallukka –
Eila(ktoosia)
Tosiaan, on aivan uskomatonta miten jokaikistä asiakasta saa hinata perässään kun pitää näyttää joku sijainti myymälässä! Vanhukset, pyörätuoleilijat ja keppeilijät ymmärrän, mutta kun terve ihminen ei osaa ottaa hieman nopeampia askelia. Parhaimmassa tapauksessa aasi jää kesken reissun valitsemaan täysin muuta tuotetta matkan varrella, jää jutustelemaan tuttavansa kanssa tai yksinkertaisesti katoaa! Kysyä saa aina, mutta koska ruokakauppa ei ole täyden palvelun talo, pitäisi tilanne hoitaa myyjän kiireellisyyden mukaisesti.
Toisaalta terveen näköinen ihminen ei välttämättä ole terve. Minä näytän varmasti aivan normaalilta nuorelta ihmiseltä, mutta nivelongelmien takia en yksinkertaisesti pysy auttajien perässä/joskus lihakset kramppaa ja se tietysti pahentaa. Ja ei sitä aina viitsisi alkaa kertoilla elämäntarinaansa myyjälle.