Kuurolle vaihtorahaa
Sattuipa eräs kaunis perjantai-ilta, kun ravintolaan saapui ennestään tuttu, kuulovammainen asiakas. Toivotin hänet järjestyksenvalvojan ominaisuudessa peremmälle elein, ja herra suuntasikin heti Raha-automaattiyhdistyksen tarjoamalle masiinalle. Useiden kolikoiden, pöytää paiskomisen sekä pään pyörittelyiden jälkeen herra palasi tiskin eteen odottaen palvelua. Koska baarimikko oli tekemässä muita tehtäviä ja ravintola oli suht hiljainen, ajattelin KERRANKIN olla mukava portsari ja mennä tiskin toiselle puolen kysyen -elekieliä käyttämällä – kuinka voisin palvella asiakasta.
Noh, edellämainitun jälkeen herra ojensi minulle 20€ setelin osoittaen kassaa ja näyttäen sormillaan lukua kymmenen. Tässävaiheessa allekirjoittanut oivalsi että mies haluaa 10€ kolikkoina pelikonetta varten, joten vintissäni välähti iso valkoinen hehkulamppu ja kysyin mieheltä: ”Niin kymppi, ten euros?”. Tajusin välittömästi mitä tuli tehtyä ja käänsin vastaanottimen kohti kassaa punan noustessa kasvoihini. Pahaksi onneksi baarin vuoropäällikkö oli saapunut komentopaikalleen vain kuullakseen aivopieruni ja räjähti sitä seisomalta huutonauruun, samalla kun kaivoin kassasta äkkiä sen mitä asiakas halusi. Tarjoilijan nauraessa vedet silmissä suuntasin narikkaan, nappasin oman takkini ja menin hetkeksi ulko-ovelle jäähdyttelemään paloauton värisiä kasvojani.
Toivotaan että mies ei ymmärtänyt sanomaani ja jos olisikin, niin sitten toivotaan erinomaista huumorintajua. Olipa ainakin henkilökunnalla hauskaa kun antoivat minulle joululahjaksi viittomakielen alkeet -opuksen. 😀
Avaatko vielä hieman lisää?
Yritti selventää kuulovammaiselle englanniksi. Ei se kuule englantia sen paremmin kuin suomeakaan, varmaan.
Kuka on tarinan aasiakas? Jos ei kukaan ole, tämä tarina ei kuulu tänne sivustolle.
Nimenomaan. Mikä tässä tarinassa on tänne kuuluvaa, kun ei tässä ole kyse mistään aasiakkaasta. En ymmärrä miksi kaikki kommentit, omani mukaan lukien, saaneet paljon alapeukkuja. En ymmärrä kyllä edelleenkään mikä tässä on niin hauskaa, vaikka selvennettiinkin portsarin mokanneen. Kyllä meillä kaikilla aspoilla varmaan mennyt sanat hauskemminkin sekaisin, eikä niitä tänne tulla jakamaan…
Täytyy sanoa, että joko englanninkielen hienoudet eivät avaudu tai sitten on sisäpiirin vitsi, kun minäkään en (Naken ohella) ymmärrä…
Siis, hä? 😀
Kolleganasi pakko tulla kysymään, että mitä ihmettä? Minullakin meni nyt tämä ihan täysin ohi, eli ei ole kysymys ainakaan ammattipiirin vitsistä.
Mikä tässä on tarkalleen ottaen homman nimi?
Kuuro mies näyttää että haluaa vaihtorahaa ja portsari tietää miehen olevan kuuro. Portsari silti varmistaa halutun vaihtorahan määrän englanniksi varmistaakseen että hän ymmärsi oikein ja älyää samalla hetkellä että ei kai se oletettavasti suomalainen kuuro englantia kuule sen paremmin kuin suomeakaan. Ei aasia mutta ihan hauska klassinen aivopieru.
Samantyyppistä käy itselle kassalla jos myymälään tulee esimerkiksi vaihto-oppilaita, jotka kyllä puhuvat myös suomea, mutta keskenään englantia tai muuta kieltä. Sitten kassakeskustelusta tulee helposti ”Finglishiä”, tyyliin ”Hello, mitäs teille saisi olla?” tai ”It’s welve fifty, tarvitsetko kuittia?”