Kyllä, olen hakkeroija.

Olisihan näitä mielenkiintoisia aspa-tarinoita kerrottavaksi vaikka kuinka, mutta tällä kertaa jaan vain yhden mielenkiintoisimmista.

Työskentelin maaseudulla valtatien varressa sijaitsevalla grillillä, jossa oli aina vain yksi työntekijä kerrallaan. Pääasiassa asiakkaat olivat vakkareita, ja hommat sujuivat mukavasti, mutta välillä kuitenkin myös satunnaisia ohikulkijoita pysähtyi nälkäänsä taltuttamaan. Ihmisiä on ollut laidasta laitaan, mutta mielenkiintoisin tapaus oli eräs keski-ikäinen herra, joka vaikutti ulkoiselta pukeutumiseltaan jonkinnäköiseltä liikemieheltä, fiksulta ja koulutetulta. Mutta ei.. Tilauksen maksutapahtuma meni jotakuinkin näin:

Minä: Se tekisi sitten 10,60e.

*Asiakas maksaa kortilla, joten kirjoitan summan kortinlukijaan ja asetan asiakkaan eteen. Mies näppäilee PIN-koodin, ja kone ilmoittaa koodin olevan väärä.*

Mies: Mitä helvettiä? Mitä sä olet tehnyt tälle laitteelle?

Minä: Oho, siellä taisi mennä nyt vain koodi väärin, otetaanpa uudestaan.

*Mies näppäilee jälleen koodin. Väärin.*

Mies: Aivan varmasti laitan koko ajan oikeaa koodia! Mitä sä olet tehnyt tälle laitteelle? Sä olet jotenkin hakkeroinut tämän, minä en ikinä ole laittanut koodiani väärin!

Minä jo vähän vaivautuneesti naureskellen: Eh, ei koneelle kyllä mitään ole tehty, ei huolta. Otetaan nyt vain uudestaan, ja varmistakaa että yrittämänne koodi on juuri tälle kortille. (Miehellä näytti lompakossa olevan useampikin maksukortti)

Mies alkaa nostaa ääntänsä: Velotitko sä täältä kortilta jotain? Todista mulle että sieltä ei ole mennyt mitään sun omaan taskuus!

Itse alan jo hieman hermostua: Kyllä tässä on nyt kyse vain väärästä koodista, en todellakaan ole tehnyt tälle laitteelle mitään. Jos tästä nyt nollaan kaikki niin aloitetaan alusta.

*Nollaan kassan ja kortinlukulaitteen, ja tulostan asiakkaalle tarvittavat kuitit, joista pitäisi tajuta ettei mitään ole veloitettu. Näppäilen tuotteet uudestaan ja toivon tilanteen olevan pian ohi.”

No, viimein mies saa PIN-koodinsa oikein, mutta jatkaa edelleen valitustaan siitä, ettei hän koskaan unohda PIN-koodiaan, ja että tarkistaa tilinsä välittömästi lähdettyään. Saan kuulemma vielä kuulla tästä.

No, eipä kuulunut mitään. Taisi mies ymmärtää, etten ollutkaan osa järjestäytynyttä rikollisuutta, saatika mikään hakkeroija. 🙂 Toisaalta hetken oli ihan hauska leikkiä ajatuksella, että grillin kylmähuone olisikin vain kulissia, ja ovien takana olisi oikeasti kunnon ”hakkerointiluola”… Kaikkea sitä. 🙂