Kymmeneen laskeminen ei aina riitä.

Olen ollut nelisen vuotta yökehossa/karaokebaarissa pienellä paikkakunnalla ’baarimikkona’ sekä ’baarialan sekatyömiehenä’ ja nähnyt monenlaista hiihtäjää.

Perusasiat, kuten käytöstavat tuppaavat unotumaan asiakkailta usein. Ei osata tervehtiä, saati kiittää. Myös pyytäminen käskemisen sijaan tuntuu olevan eri vaikeaa. Esim.
M: ”Päivää!”
A: ”Anna kalja.”
Ja muuta ei asiakkaan suusta kuulukaan koko ostotapahtuman yhteydessä. Olen viimeaikoina alkanut kyllästymään tällaisiin tilanteisiin, joten olen vastannut asiakkaan käskyyn kohteliaasti: ”Saisinko kaljan, kiitos.” On hammentänyt useita tai jopa hymyn saanut heräämään asiakkaan huulille. 🙂

Se on tullut huomattua, että jokut ottavat henkilökohtaisena loukkauksena sen jos heille ei enää tarjoilla (vaikka kuinka nätisti asian esittäisi.) Valitettavan usein myötätuntoiseen hymyyn saa vastauksena: ”Haista sinä, h*ora, v***u!” Yleensä nämä tekevät vain itsensä naurunalaiseksi painuessaan dramaattisesti, ovet paukkuen pihalle ylpeän asiakaspalvelijan huikatessa perään vielä: ”Hyvää päivän jatkoa Teillekin!”

N. kuukausi sitten koin mielenkiitoisen tilanteen yokerhon tiskillä. Nuorehko mieshenkilö jonotti tiskin päädyssä kiireiltana ja jutusteli jonkin tuttavansa kanssa. Tapana on aloittaa asiakkaiden palvelu tiskin yhdestä päästä, edetä
järjestyksessä ja aloittaa sitten alusta.

Olin varmaan jo neljästi ohittanut nuoren miehen ja hänen ystävänsä kohdan kun viimein he kääntyivät minuun päin ja nuori mies hyvin närkästyneen näköisenä. Mies tilasi valkovenäläisen. Asetin lasin hänen eteensä ja olin avaamassa suutani kertoakseni hänelle hinnan, kun mies alkoin suoraa kurkua huutaa minulle ettei koskaan ole saanut näin p*skaa palvelua! Hän oli kuitenkin varmaan puoli tuntia seisonut odottamassa palvelua. Ja haukkuipa samalla koko baarinkin.

Pinnistelyistäni huolimatta en saanut pidettyä sanaista arkkuani kiinni. Kerroin, että olihan se kuitenkin minun vikani, ettei herralle palvelu kelpaa. Ja jos hänen seuralaisensa ei olisi häntä hihasta nykäissyt, tuijottelisi herra vieläkin naapuritiskin tapetteja. Olin kuitenkin joka kierroksella kysynyt varmuuden vuoksi, että mitä saisi olla. Muistin myös mainita, että en vielä ole oppinut lukemaan asiakkaiden ajatuksia taikka takaraivosta näkemään haluaako herra NYT juomaa vai kenties vasta käynnissä olleen keskustelun päätyttyä. Kumman nöyrästi kloppi maksoi juomansa ja poistui pahoitellen viettämään iltaansa.. Vähän jäi itseäni kalvamaan se, kuinka kärkäästi olin asiani ilmaissut. Mutta taisipahan mennä ainakin jakeluun. 🙂

– Aasiakaspalvelija –