Liikunnasta ”huolehtiva” asiakas
Olinpa erään rautakaupan kassalla. Luokseni tulee vanhempi, selvästi varakkaampi pariskunta ja nainen laittaa ostokset hihnalle. Mies työntää kärryt kassanviereen ja tokaisee että saan varmaan laastisäkin koodin piipattua sieltäkin, kun on niin painava ettei hihnalle jaksa nostaa.
Pyydän häntä ystävällisesti kääntämään säkin niin että saan koodin. Olen ottanut sen linjan rikkinäisine ranteineni että asiakkaat kun ovat sen säkin ottaneet, niin voivat itse sitä myös käännellä.
Asiakas tietysti tästä ylemmän luokan ihmisenä tuohtui.
Asiakas: ”minä itse vai? tästä pitää sitten jotain alennusta saada, kun itse joutuu töitä tekemään!!”
Suljin korvani ja piippasin tuoteen kun asiakas sen säkin sitten käänsi. Alennuksia en tietenkään antanut.
Jatkoi kuitenkin jupinaansa.
A: ”Kyllä sinullekin tekee hyvää hyppiä nostelemaan näitä tuotteita ja saada vähän liikuntaa kun koko päivän kuitenkin perseelläs siinä tuolilla istut!”
Olen hoikka, normaalivartaloinen nuori nainen. Katsoin asiakasta silmiin ja hyvin rauhallisesti totesin:
”Käyn päivittäin koirani kanssa kymmenen kilometriä lenkkiä, että enköhän siinä saa päivän liikunta-annoksen, kiitoksia vain huolenpidosta.”
Aasiakas maksoi nopeasti ostoksensa, mumisi jotain itsekseen omista tyttäristään jotka vain lihovat sohvalla istuen ja painui tiehensä.
– Ilopilleri –
Mistäköhän ne vitsit rautakaupan hyvästä asiakaspalvelusta ovat saaneet alkunsa? Myyjä tässä on aasi.
No kyllä minun mielestäni tuossa mennään henkilökohtaisuuksiin asiakkaan taholta. Rautakaupassa oli ihana olla töissä mutta aaseja riittää. Olin siellä töissä ollessani ehkä 17 vuotias ja kyllä vilisti kauniita sanoja mielessä kun minä kannoin kunnon isännille 40kg rehusäkkejä farmariauton peräkonttiin, samalla kun miehet katseli vieressä. Kun olin viimeistä nostamassa niin sanotaan että ai anteeks, mitenkäs minä nyt tälleen annoin sinun nostaa. Tai sitten kokoaika kytätään vieressä ja huomautellaan että olethan varovainen ettet satuta ittees. Nooh.. patti kasvo kyllä kun painoin itse sillon ehkä 50kg.. 😀
”Olen ottanut sen linjan rikkinäisine ranteineni että asiakkaat kun ovat sen säkin ottaneet, niin voivat itse sitä myös käännellä.”
Nyt on kyllä myyjällä jonkinasteinen asennevamma. Jos olisin itse myyjänä vastaavassa tilanteessa niin nousisin seisomaan tiskin takaa ja toteaisin että anteeksi mutta tuossa teidän valitsemassanne säkissä on viivakoodi toisella puolella joten joudun hiukan kääntämään sitä.
Ja jos olisin ollut tuo jutussa mainittu asiakas niin olisin lähtenyt pois ja tehnyt valituksen myyjästä.
Ei vaan RANNEvamma, etkö sä höpsö osaa lukea?
Minullakin on molemmat ranteet menneet kauppatyön ohessa rikki ja leikattu. Leikkauksista huolimatta kipuja on edelleen ja pidänkin aina töissä rannetukia. Kertaakaan ei asiakas ole tukien käytön aikana pistänyt hanttiin, kun olen pyytänyt kääntämään jotain isoa tuotetta kärryissä (”juu tottakai, ikävää kun on tuolla tavoin ranteet kipeät”). Silloin kyllä tulee paskaa niskaan jos olen unohtanut tuet kotiin ja pyydän jotain asiakasta vähän kassalla tulemaan asiassa vastaan, sanoen, että itseä sattuu. (:
Ja ei, en vaihda alaa tämmöisen takia. Kassatyö onnistuu muuten ihan hyvin, hyllyttäminen ei.
Meitä huomattavasti kehittyneemmissä maissa lukee kassalla erikseen ”Käännä viivakoodi valmiiksi itseesi päin”, ihan sen takia että myyjän ei jokaisen (a)asiakkaan jokaisen ostoksen kohdalla tarvi pyöritellä ostoksia miten sattuu. Suomessa ollaan vielä niin takapajuisia, että asiakkailta ei osata pyytää mitään.
Se kaupassa työskentely nyt vaan on sellaista, että menee ranteet ja kuluu monet muutkin nivelet, vaikka asiakkaiden mielestähän kaupoissa vain istutaan persiillään kassalla (muuta duunia siellä ei toki ole). Itsellä on reuma, ei onneksi pahimmasta päästä, ja nakertaa välillä kiipeillä ja kannella terveiden ihmisten puolesta, kun itse eivät viitsi. Monet kerrat tekisi mieli viedä tavara takaisin paikalleen, kun kuulen että ”kaikki eivät kiipeä/kurottele/tms.” (ai, no siinä tapauksessa…). Työkaverilla on leikattu useampaan kertaan ranteet, kyynärpäät, olkapäät, polvet ja odottelee vaan että eläke tulisi pian. Ei ole kova vaiva olla ystävällinen myyjälle ja asettaa isoja tuotteita niin, että viivakoodi on helposti luettavissa, varsinkin jos on tuotteen alun alkaenkin jaksanut itse siirtää kärryyn.