Liimaa herralle

Olen myyjänä tukkuliikkeessä, eli myymme vain firmoille. (Tämä lukee myös ulko-ovessa) Pääasiassa laskutamme, mutta meillä on myös maksupääte, mikäli asiakas haluaa pankkikortilla maksaa ostokset heti pois.

Asiakkaita on laidasta laitaan, mutta tässä tämänpäiväinen hermoja raastava tapaus, kaksi henkilöä, ymmärtääkseni isä ja poika. Vanhempi herrasmies oli se vaikeampi tapaus:
(En halua että työpaikkani paljastuu eli jätän yksityiskohdat kertomatta)
Asiakas: Tarvitsen liimaa *siihen ja siihen* tarkoitukseen.

Minä: Joo pieni hetki, katsotaan mitä esimerkiksi tässä purkissa sanotaan..*luen tekstiä purkista*

A: Ei tuo käy, *kilpailevalla merkillä* on jotain hyvää, eikö sulla oo sitä?

M: Ei ole, mutta jos tiedät sen niiden koodin, niin voin katsoa koneelta jos meillä on sille vastaavaa liimaa, meillä on täällä vastaavuustaulukot.”

A: Mitä, ei ole *kilpailevan tuotteen* liimaa?? Nyt voit kyllä sulkea koko puljun, jos ei sellasta löydy!

M: Jooh.. niin oliko sulla sitä koodia, niin voin katsoa täältä jos saisin vaikka tilattua sulle sitä vastaavaa?

A: No emmä sitä tiiä, kato netistä.

M: Meillä ei valitettavasti ole täällä nettiä, en pääse katsomaan.

A: Just. Paska kauppa. No onko sulla jotain muuta?

Näytän paria-kolmea purkkia, joista mikään ei syystä taikka toisesta kelpaa. Kaikki on paskaa.

Kun nuoremman kanssa sitten mietiskelemme asiaa, niin vanhempi herra tulee sitten ja länttää puoliväkivaltaisesti liimapurkin minun käteen ja sanoo että ”kato mitä tossa lukee! Tää on sitä, oliko nyt noin vaikeeta?”

M: Niin, tämähän on sitä, jota ensimmäisenä teille tarjosin. Ei kuulemma käynyt.

A: Ai sä näytit tätä.

Sitten sama mies käy tonkimassa hyllyjä, löytää toisen purkin jonka tuo yhtä törkeästi minulle ja töksäyttää samaan malliin että ”No tää sitte. Tämmöstä mä tarkotin.”

M: Tuotakin ehdotin teille, mutta jos se käy, niin hyvä. Tämä maksaa XX euroa.

Asiakas pienen valituksen jälkeen ottaa purkin, ja kun tulee maksun aika, niin kysyn että onko heillä tiliä täällä. No eipä ollut. (muistin että he olivat käynyt aikaisemmin, mutta en muistanut oliko heillä sitä tiliä.)
Halusin heistä kuitenkin eroon niin sanoin että voivat nyt kuitenkin ostaa sen. Halusin vaan päästä niistä eroon.

Sanon summan ja lyön sen maksupäätteeseen. Asiakas lyö 50€:n setelin pöytään. Sanon, että en voi ottaa rahaa vastaan koska meillä ei ole edes kassaa, vain pankkikortti käy. Sitten alkoi se valitus.. Paska kauppa. Ihan perseestä. (asiakas tiesi satavarmasti että tällainen käytäntö meillä on, koska on käynynt meillä ennenkin)

Kysyin että voitko ostaa jonkun tuttusi firman kautta, niin maksat sitten heille.

Asiakas huusi sitten myymälässä olevan toisen asiakkan paikalle, jonka ilmeisesti ennestään tunsi.

Kun tämä toinen asiakas oli tulossa meidän luokse, sanoin siinä samalla ystävällisesti että ”ehkäpä voit ostaa hänen kautta, kun sillä on tilikin.”

Asiakas tuumasi minulle vaan että ”Pidä sä se turpas kiinni.”

Toinen ”normaalimpi” asiakas kuitenkin pelasti minut tilanteesta sanomalla että sopii. Kiitos hänelle siitä!
Kello oli siinä vaiheessa n.10min ennen sulkemisaikaa, ja hänkin sanoi minulle lohduttavasti vaikeiden aasiakkaiden lähdettyä, että ”no sä pääset ihan just kotiin.”

Pieni lisäys vielä, että välillä hän kävi myös ottamassa meidän työpöydältä työkaverin nuuskapötin, räkäisi omansa ulos ja otti keltään kysymättä itselleen uudet snaffit huulen alle. Sen jälkeen kysyi vaan että ”tosta sai varmaan ottaa?” URPO. 🙂

Onneksi suurin osa on kuitenkin näitä ystävällisiä ihmisiä jotka tekee työstäni loppujen lopuksi ihanaa!

– juup –