Meitä on joka lähtöön

Olen ollut vuosia töissä hotellissa ja voin kertoa,että mikään ei enää yllätä.

1)Kantikset: Nimi pitäisi muistaa ulkoa,eivät kerro ja loukkaantuvat jos kysytään tullessa. Näitä on satoja,joten en muista ulkoa. Ja ei en ole ”uusi tyttö”.Heille pitää olla tietynlainen huone ja tämä täytyy ajatustenlukijana ymmärtää jo katseesta. Jotkus ”kantikset” käy kerran pari vuodessa, mutta olettaa meidän tuntevän heidät.

2)Löytyykö-asiakkaat: Tuijotetaan tiskillä,ei tervehditä. Suu käy hirveästi ja kerrotaan kaikki huonettakoskevat vaatimukset. Koko ajan kysellään ”löytyykö sitä varausta?” ”minä tein sen” ”on maksettukin”. Ihan vähän haittaa keskittymistä juputtaminen. Kun kerron,missä mitäkin on,ei voida kuunnella ja on minun vika kun ei löydetä. Halvimmalla hinnalla ei saa kaikkia mahdollisia toiveita poreammeesta saunaan ja merinäköalaan. Merinäköalaa on siis toivottukin täällä kaukana rannikosta.

3)Tietynlaiset miehet:En halua tietää,mitä alapäässäsi tapahtuu. Enkä halua, että olet ”vahingossa” alasti tai pyyhe tippuu kun joudun tuomaan sinulle jotain,mitä olet pyytänyt.
Vaikka työssäollessa on tietyt rajat,en voi loukata sinua…Pariin kertaan on mieli tehnyt.Toinen näistä oli mies,joka ahdisteli lähes koko yönvuoron ajan ja kertoi mm.”kalunsa kovuudesta kun katsoo minua”. Lisäksi arvioi perseen,tissit ja yövaatteet,joiden kuulema pitäisi olla avonaisemmat. Vartijan saatteleminenkaan huoneeseen sai hänet sitten ihan tolataan. Ja vaimoille tiedoksi,en todellakaan toivo miehiltänne tällaista, joten saatte itse selvittää ällöttävien miestenne ongelmat.