”Minun hintaan, kiitos.”
Työskentelen baarimikkona eräässä pienehkössä lähiökapakassa, joten näitä ihania asiakkaita riittää useammin kuin v-käyrä ehtii edellisiinkään kullannuppuihin reagoida.
Eräänä iltana tuli käymään eräs pomoni tuttava, jolle pomo on aikoinaan myöntänyt pienen alennuksen isosta tuopista. Tuoppeja meni useampia ja eräässä vaiheessa yksi vakioasiakkaista tarjosi tälle salmiakkikossun tiskillä. Ensimmäisenä mainittu asiakas ihastui tähän kyseiseen tuotteeseen, mutta sillä erää otti vain oluensa ja meni terassille nautiskelemaan.
Myöhemmin, kun kapakan sisätiloissa ei ollut asiakkaita ja viimeiset juhlijat olivat terassilla, ajattelin, ettei valomerkkiä ole tarpeen erikseen näyttää. Huusin terassilaisille, että valomerkki on tullut kiitos käynnistä jne jne. Mennessäni sisälle lopettamaan hommia tiskin takana, tulee tämä salmariin ihastunut körmy tiskille. Sanoin, että valomerkki on jo tullut. ”No enpä nähny että valot olis vilkkunu niin laskepas kuule vaan se iso tuoppi ja pistä pari salmaria vielä”. Körmyn katseesta näki, ettei tässä nyt auta alkaa mitään inttämään, koska huomattavasti pienikokoisempi kuin olin tähän herrasmieheen verrattuna. Nopeasti tein juomat ja laskutin summan x; ”Jaa että tälle salmarilleko ei ole _minun hintaa_?”. ”Pomo ei ole myöntänyt muihin kuin näihin hanatuotteisiin näitä kaverialennuksia.”. Herran katseessa välähti aristokraattinen itsetietoisuus ja hän ilmoitti, että koska salmari on hyvää, hänelle se tulee olemaan tästä lähtien kaksi euroa per shotti. Neuvoin kääntymään asiassa pomoni puoleen ja hän poistui tiskiltä sanoen, että voin olla asiasta varma. Pääsin sitten vihdoin lopettamaan hommat ja odottelemaan terassin tyhjentymistä.
Kyllä ne ysärillä vietetyt saunaillat pomon kanssa oikeuttavat kukkoilemaan tiskillä nuoremmille työntekijöille ja vaatimaan omia hintoja asioille mistä pitää. Mietin, että käyköhän kyseinen herraskörmy muissa liikkeissä oma hinnasto kaulassa? Mutta tiedänpähän nyt, että valomerkki on se omnipotentiaalisen arvon omaava kirjoittamaton 11. käsky ja se on paras näyttää vaikka alueella ei olisi ketään.
Opetit sitten tälle ylimieliselle herralle että koska se on isompi kuin sinä niin se saa tahtonsa läpi. Sen takia tuollaiset rellestää kun ne oppii että kun vähän öykkäröi niin varsinkin pienemmät baarimikot pokkuroi. Ainakin sinä tunnustit itse tehneesi niin.
Olisiko kirjoittajan pitänyt ottaa turpaan?
Nimim. mielistelyä:
No valomerkkiä ei ollut näytetty. Sitä paitsi jos menee heti valomerkin tultua tiskille, saa yleensä juomansa. Sehän se alkuperäinen ideakin on.
Itseasiassa ”valomerkki” tarkoittaa juurikin sitä, että tarjoilu on päättynyt. Myöskään laissa ei määrätä, että anniskelun loppumisesta annettavan merkin tulee olla valojen sammuttaminen. Suullinen ilmoitus on aivan yhtä pätevä. Suurimmassa osassa anniskelupaikoista käytetään valomerkkiä, koska se on helpoin tapa saada tieto kaikille asiakkaille samaan aikaan, varsinkin jos musiikki soi tarpeeksi kovalla, jolloin esim. ääneen kuuluttaminen ei onnistu.
Valomerkkihän on nimenomaan merkki siitä, että otetaan viimeiset tilaukset vastaan, ei merkki siitä, että tarjoilu on kokonaan loppunut.
Tässä asiassa olet kyllä väärässä. Suomessa valomerkki on juurikin asiakkaille tiedotus siitä että enään ei anniskella toisinkun maailmalla ”last call” ”final call”. Jos kello on ollut puolta tuntia ennen sulkemista tai kello kahta(olettaen ettei jatkolupaa) on ap itseasiassa rikkonut lakia. Turpaan ei tarvi ottaa mutta alalla työskentelevän pitää osata toimia niin ettei tilanne siihen mene. Laki on laki ja se ei janoisen känniääliön inisemisellä muutu.