Naistenvihaaja täällä, päivää

Työskentelen erään suuren liikkeen puhelinasiakaspalvelussa. Verkkosivullamme on selkeästi mainittu, ettemme varaa myymälän tuotteita, mutta moni tätä ei huomaa (tai haluaa ilmoituksesta huolimatta kokeilla, taipuisiko asiakaspalvelija tällä kertaa).

Puhelin soi ja mieshenkilö soittaa äänistä päätellen autosta.

A: “Moi! Varaatko mulle yhden tavaran sieltä teiltä, oon tässä autossa tulossa.”
M: “Ikävä kyllä emme varaa myymälästä tuotteita, mutt…”
A: “Et varaa? No onpa hyvää bisnestä! Mä tuun kohta, ota sivuun se.”
M: “Ei valitettavasti onnistu, sillä nii…”

*asiakas on hetken hiljaa – kerää ilmeisesti voimiaan*

A: “Haista vi**u, vi*un akka! Jos sä olisit mies, tässä ei olisi mitään ongelmaa!”

*tuut tuut tuut*

Hetken päästä kuulen, kun miespuolinen työkaverini vastaa puheluun. “Sori, me ei varata noita myymälän tuotteita… okei… kiitos… hei”, hän sanoo. Puhelun jälkeen kysyn työkaverilta, oliko luurin toisessa päässä kenties sama herrasmies kuin itselläni äsken. “Joo oli, mutta se oli oikein mukava, ymmärsi kun sanoin ettei varata”, hän vastasi.

Taidanpa ryhtyä kasvattamaan kiveksiä siis.

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *