Natriumglutamaattia ja numero-oppia
Työskentelen kaupassa ja pääsääntöisesti pidän työstäni hyvinkin paljon, mutta tietynlaisia asiakkaita ja etenkin heidän käytöstään ei minunkaan aivokapasiiteetillani pysty ymmärtämään.
Eräänä päivänä olin hyllyttämässä tavaraa normaaliin tapaani, kun keski-iän kriisin ylittänyt mieshenkilö harppoo luokseni:
Minä=M Aasiakas=A
A: ”onko teillä pekonia, joka ei sisällä natriumglutamaattia?”
M: Ohjaan asiakkaan pekonien kohdalle, ”tästä kohtaa löytyvät kaikki pekonimme” osoitan hyllyä ja olen juuri alkamassa tutkimaan pakkausselosteita, jotta saan asiakkaalle haluamansa vastauksen.
A: ”minähän en V**tu tuota paskaa syö!” ja mumisee jotain muuta yhtä järkevää ja poistuu paikalta, kun jään itse haavi auki tuijottamaan.. Minähän siis olin juuri äsken väen väkisin pakottanut hänet syömään tätä pekonia….? Noh, saatiin tästäkin tapauksesta mukavat kahvipöytäkeskustelut (lue:naurut) työkavereiden kanssa aikaiseksi.
Samaisena päivänä hetkeä myöhemmin sattui toinen tapaus. Kassoille oli syntynyt pienesti jonoa (siis viereisellä kassalla oli maksamassa olevan asiakkaan lisäksi kolme ihmistä jonossa, ja satuin kävelemään kassojen ohi ja päätin avata kassan. Hihkaisin ystävällisesti jonossa oleville asiakkaille: ”avaan kassan numero 4” ja osoitin kyseistä kassaa kädelläni. Asiakas kävelee kassalle numero 3.. Tämän huomattuani hihkaisin asiakkaalle ”kassalle 4 olkaa hyvä”.. Kun asiakas vihdoin pääsee kassalle 4 hän huutaa pää punaisena ”KOITA NYT V**TU JO PÄÄTTÄÄ, ETTÄ MILLE KASSALLE TULET!!!!”… Jep jep, vikahan oli taas minussa 😀
Hyvin usein mietin, että mihin ihmeeseen katoaa ihmisen laskutaito, lukutaito, käytöstavat ja oma-aloitteisuus kun hän pääsee kaupan liukuovista sisään.
