Niin ihanat mummelit

Tarina:
Olin töissä ruokakaupan kassalla. Vakiasiakaskuntaamme kuuluu äkäisiä mummeleita, joiden kanssa on tullut väänneltyä ja käänneltyä kerran jos toisenkin. Tässä muutama lempparini:

Mummeli 1:
Oli ruokakauppamme megatarjouspäivät, joten jonoa oli kertynyt piiitkän pitkä letka jokaikiselle kassalle (kaikki kassat oli auki ja niitä on toistakymmentä). Yleensä sanon aina kaikille hieman iäkkäämmille asiakkaille ”Päivää” ja teitittelen heitä, mutta koska oli niin ruuhkaisa päivä, en jaksanut jokaiselle hokea samaa vaan otin käyttöön myös Hein. Pitkän matkaa eräs mummeli tuijotti minua jonosta ja tarkkaili kun palvelin asiakkaita. Kun hän tuli kohdalleni, hän nyrpisteli nokkaansa ja mulkoili edelleen. Kun sanoin lopulta naiselle summan, hän heitti rahat tiskille ja tiuskaisi ”Eikö täällä osata sanoa enää edes Päivää!”.
Mummeli 2:
Oli hyvin hyvin hiljainen ilta töissä. Kauppa oli auki enää noin 15minuuttia, kun kassalleni tuli hieman rähjääntynyt mummeli, mutta ei kuitenkaan spurgu-rähjääntynyt. Hänellä oli pienet ostokset ja kysyin jos voisin pakata ne hänelle valmiiksi pussiin. Nainen ei vastannut kysymykseeni vaan alkoi hokemaan hiljaisella ja matalalla äänellä ”Siinä vaan se istuu tekopirteänä ja muka niin iloisena. Juu niin on tekopirteä. Hymyssä suin istuu vaan ja palvelee” Hämmennyin täysin, koska en uskonut että se höpisisi jotain sellaista, pyysin naista toistamaan sanomansa ja sieltä tuli täysin sama edellä mainittu litania minusta ja tekopirteydestäni. Nainen jäi hetkeksi vielä kassalinjastoni päätyyn ivaamaan iloisuuttani yms, vaikka en mielestäni edes ollut erityisen iloinen sinä iltana. Hauska juttu kävi noin kuukausi tapahtuneen jälkeen, kun sama mummeli lipui kassaani kohti. Päätin, etten hymyile hänelle kertaakaan, jos se auttaisi tähän hänen tekopirteysvihaansa. Yllättäen, se tepsi. En hymyillyt naiselle kertaakaan tapahtuman aikana ja hän jäi jopa juttelemaan pakkasista kanssani hetkeksi.
Mummeli 3:
Iäkkäämpi pariskunta kiisi kassaani kohti. Nainen heitteli tavarat äkkiä liukuhihnalle ja lensi pois viemään kärryjä paikalleen. Mies jäi siis kassalle yksin. Heidän tavaroissaan oli pakasteita ja kysyin mieheltä jos hän haluaisi, että laitan ne pussiin. Mies totesi, että se on varmaan hyvä idea, etteivät ne sula kotimatkalla. Nainen tuli takaisin pisteelle ja alkoi pakkaamaan. Hetken kuluttua hän alkoi huutamaan minulle, että miksi ihmeessä olen niin typerä että olen laittanut hänen pakasteensa muovipusseihin, koska eihän tuolla ole edes kesä vielä. Katsahdin miestä, joka näytti ehkä jopa hieman pelokkaalta ja olin hiljaa. Nainen raivosi ja repi muovipusseja rikki, jotta saisi tuotteensa pois. Olin hiljaa, koska minua nauratti suunnattoman paljon koko tilanne. No, loppusummaksi tuli joku 50,05€ ja kerroin sen pariskunnalle ystävällisesti. Nainen tirskahti kunnon noita-akka nauruun ja siirtyi eteeni maksamaan ja hoki loppusummaa. Lopulta hän sanoi loppusumman, eli 50,05€ ja alkoi haukkumaan minua kuinka tarkka kakara olen kun viissenttisetkin pyydän. Tarkka kakara, nimenomaan. 😀

– Kettu –

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *