Oletko myyjä?
Huonekaluliikkeessä:
Olen yksin vuorossa, myymälässä ei näy ketään ja käyn hakemassa kahvin. Meillä ei ole työvaatteita joten olemme suht samanlaisissa vaatteissa kuin asiakkaat. Kun palaan kahvikupin (posliininen, lusikka kupissa, ei mikään kertsi) kanssa kassapisteelle, siellä odottaa asiakas tiskin toisella puolella. Kierrän kahvikuppi kädessä vastakkaiselle puolelle tiskiä, otan katsekontaktin asiakkaaseen ja tervehdin.
Aasiakas: ”Oletko myyjä?”
Joku päivä mä vielä vastaan tähän: ”En, vaan tosi kummallisesti käyttäytyvä toinen asiakas.”
Jos teillä ei kerta ole virallisia työvaatteita niin mistä ”aasit” tietää että olette myyjiä? Ja se savikuppi ei välttämättä tee työntekijää siinä talossa, varsinkaan jos siinä on kahvio lähimaastossa.
No ehkä siitä että se työntekijä menee sinne tiskin toiselle puolelle kassaan?
Kuinka usein toinen asiakas kiertää tiskin toiselle puolelle, ottaa katsekontaktin ja tervehtii? Ikinä ei oo omalle kohalle osunu…
Siinä olet kyllä oikeassa… Hain vaan takaa sitä, että olen ollut asiakkaana kaupassa missä myyjillä on päällä farmarit ja musta t-paita. Sitten kun olen mennyt samassa varustuksessa sisään niin minulta on, yllätys yllätys, kysytty että voinko myydä tuotteen X. :/
Mutta et vissiin kuitenkaan kierrä tiskin toiselle puolelle kuin työntekijä?
Siitä huolimatta ”Oletko myyjä” ei ole kovinkaan epäasiallinen tai muuten aasimainen kysymys.
Meillä on työvaatteet ja varusteet ja tälläsellä talvikelillä kuljemme joko pitkähihaset tai jopa t-paidat päällä ja silti asiakkaat kysyy et ”ootko myyjä/töissä täällä?” Ei ku muutenvaa pyörin ja tyhjennän tavaraa hyllyyn t-paita päällä keskellä talvee
No ei mikään ihme ettei myymälässänne näy ketään jos kerta henkilökunta vetää melkein herneen nenään jo siitä että asiakas ei osaa arvata asemaasi siitä, millainen kahvikuppi sattuu olemaan kädessä. Kaupan tiloissa voi hyvinkin pyöriä muutakin henkilökuntaa kuin myyjiä, joten on ihan validi kysymys. Luultavasti suorastaan raivostut, jos asiakas erehtyy seuraavaksi kysymään saako teiltä jotain tietynmallista sohvaa, koska tottakai teiltä nyt saatana sohvia saa.
Entäs jos olisitkin vain se kassa ja myyjät olisi erikseen? Sitten varmaankin täällä vinkuisit että miksi idiootit aasiakkaat olettaa sinut myyjäksi, kun asiaa voisi kysyäkin?
Kysyvä ei tieltä eksy 🙂
Sinänsä ei-aasimainen kysymys jos tosiaan töitä tehdään omissa arkivaatteissa. Mutta minulta on tultu kysymään ”anteeksi ootsä myyjä” kun olen ollut firman omat vaatteet päällä (hyvin erottuva työasu+avainnippu&iso henkilökortti kaulassa) ja samaan aikaan olen ollut vielä laatikko toisessa kädessä hyllyttämässä 😀 tällaisissa tilanteissa tulee kiusaus sanoa ”no en itse asiassa mutta ajattelin nyt vain autella täällä” 😀
Nyt naurahdin ääneen 😀
Vuosia sitten työskentelin marketin maito-osastolla ja työnnellessäni maitopurkkeja eteenpäin maitokaapin puolelta eräästä välistä pilkisti mummelin iloiset kasvot ja kuulin lausahduksen: ”Anteeksi, oletko myyjä?”
Ymmärsin, että rouva oli vain kohtelias, mutta kyllä se jälkeenpäin nauratti, kun mietin olevani päiväyshirmu asiakas, joka tunkeutunut maitokaapin puolelle etsimään päivän pidemmällä päiväyksellä olevaa 1% piimää.
Olisit voinut olla vaikka TETtiläinen, maitokaapin siivooja, jonkun tavarantoimittajan henkilökuntaa tai hyllyjä täyttävä kuntoutuja.
Pieni lappunen rinnassa, jossa lukee myyjä ja vaikka etunimesi helpottaisi varmaan tilannetta ainakin lukutaistoisten ja normaalinäköisten asiakkaiden kohdalla.
On se kyllä niin, että vain tyhmät aasiakkaat tulevat kauppanne ja kysyvät kysymyksiä. Fiksut ihmiset kävelevät ohi kilpailijalle.
Ihme vinkumista aasipalvelijalta. Tuskin tuon asian kysyminen nyt kauheesti vie myyjän kallisarvoista työaikaa, kun kyseessä on kuitenkin potentiaalisesti maksava asiakas.
Kerran ollessani vaatekaupassa asiakkaana katselin rekissä olevia paitoja ja joku nainen tuli kysymään, onko ”meillä” myynnissä jotain tietynlaisia farkkuja. Tietenkin kerroin, etten ole töissä ko. kaupassa joten en osaa sanoa. Nainen hieman nolostui tilanteesta mutta ei kysymys minua mitenkään haitannut tai häirinnyt, sellaistahan joskus vain sattuu.
Itse olen taksikuski. Välillä huvittaa, kun huomaan että tolpalle on tulossa asiakas, joten nousen kuskin penkiltä ja menen ystävällisesti avaamaan oven, otan katsekontaktin, hymyn ja tervehdin tulevaa asiakasta.
Sitten tulee kysymys ”Ootko sinä taksikuski?”
Ehhhh.. Huumori ihmiset huomaa jo ennen puhetta, niin joillekkin voi vetää vitsillä, että en kun löysin käynnissä olevan auton ja ajattelin ohikulkiessani varastaa tämän! Mutta kyllä se hermon päälle välillä käy, kun aika tarkkoja siellä ollaan, että ketkä kuskin penkille päästetään..
Toisekseen vkl yönä suurinosa asiakkaiden ensimmäisistä kommenteista on, kun kyytiin hyppäävät, että ”Oho! Punatukkainen tyttö!” Pitäiskö tähän vastata ”Oho, kaljuuntuva keski-ikänen mies!” Ei kukaan asiakas kaupan kassalla maan kerro tervehdyksen sijaan että MILLAINEN myyjä siinä sillä kertaa on.
Itseltäni kysytään ”oletko myyjä” muutaman kerran vuodessa, vaikka meillä on todella selkesti erottuvat työvaatteet ja firman logoilla varustetut nimikyltit