Pääsiäisolutta vailla

Pääsiäispyhien aikaan kalja maistui useammallakin asiakkaalle. Myöhään illalla kassalle tulee keski-ikäinen mieshenkilö, joka kasaa kassalle useamman mäyräkoiran ja siihen vielä tupakat ja lotot päälle.

Kaikki hyvin siihen asti, kunnen hän tarjoaa maksuvälineeksi pankkikortin, jossa komeilee naisen nimi.

“Ei ole teidän korttinne?”

“Ei ole, vaimon.”

Hoh hoijaa. Toistan tutun litanian toisen henkilön kortin kelpaamattomuudesta maksuvälineenä ja yllätys yllätys, mies ei saa korttia takaisin. Vaimo on kuulemma sairaalassa ja antanut korttinsa hätätilanteiden varalle. Onkohan krooninen humalanpuute hätätila?

Ja ei, vaikka miten mies itkee kortin perään ja näyttää omia henkkareitaan, hän ei vieläkään ymmärrä, että vaikka hän seisoisi päällään, _hänelle_ ei toisen ihmisen korttia palauteta. Mitäpä jos kortti olisi tosissaan varastettu, juu, ole hyvä käypäs naapurikaupassa koittamassa onneasi?

Vaikka osa puolisoista on autuaan tietämättämiä korttien käyttöehdoista, on kuitenkin niitä, jotka ovat napanneet ex vaimonsa kortin piruuttaan ravipelejä varten tai narkkareita, jotka ovat saaneet kortin jonkun autosta. Niin kauan kuin se kristallipallo ei kuulu vakiovarusteena kassavälineisiin, ne säännöt on samat kaikille.

Ja kyllä, tätä ahnetta myyjäpaskaa lämmittää todella paljon enemmän se poisottopalkkio kuin se, että vaimosi soittaisi korttinsa perään Luottokunnalle ja minä joutuisin itse maksamaan kaljasi, tupakkasi ja rahapelisi ja pahimmassa tapauksessa sakot ja korvaukset kauppiaalle.

– kassatäti –

Jaa Facebookissa
JAKOA