Paljon melua tyhjästä

Muutama kuukausi taaksepäin toimin erään ravintolan narikassa väliaikaisesti. Kyseisessä paikassa esiintyi tunnettu bändi, joten väkeä riitti koko illan.
Vaatteiden vastaanotto ja palauttaminen sujui mallikkaasti yhtä henkilöä lukuunottamatta.

Kyseinen henkilö saapuu tiskille ja antaa minulle 20 euron setelin sanaakaan sanomatta.

Minä: Mistäs hyvästä tämä on?
Hän: Jospa antaisit vaikka takin sieltä.
Minä: Onko teillä luovutuksen yhteydessä saatua numerolappua?
Hän: Ei kuule ole.

Tiesin antaneeni paikkanumeron jokaiselle henkilölle joka oli takin luovuttanut narikkaan, mutta ajattelin että hän saattoi luovuttaa takin yhdessä jonkun kaverinsa varaamaan paikkaan.

M: Ikävä kyllä en voi hakea takkianne ellen tiedä millä paikalla se on.
H: No se on sellanen ruskea takki. Etsi jostain.

Narikassa on yli 800 paikkaa ja veikkaisin noin 500 paikan olleen varattuja, joten tässä tilanteessa ei kyllä mitään ruskeaa takkia aleta etsimään, varsinkin kun jono alkoi kasvamaan. Joudun toteamaan, että ilman numeroa hänen täytyy odottaa kunnes muut takit ovat viety.

Vierestä tilannetta seurannut asiakkaan kaveri alkaa sitten valittamaan kun en etsi takkia. Siinä sitten kuullaan ne normaalit haukkumiset ja uhkailut kunnes järkkärit saapuvat viemään kuumakallen jäähylle. Takin omistaja samalla yrittää tarjota koko ajan lisää rahaa ja pankkikortteja, vaikka kuinka yritän selittää ettei raha auta takin löytymiseen.

Kun kaikki numerot oli sitten palautettu ja takit viety, arvatkaapa vain löytyikö sitä ruskeaa takkia narikasta…

– Saunamajuri –

One Comment

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *