Palvelutiskin riemukas arki

Työskentelin jokin aika sitten liki kahden vuoden ajan suurehkon kaupan palvelutiskillä, jossa myydään valmisruokia ja -salaatteja sekä kalatuotteita. Jos jonkinlaista aasia on vastaan tullut ja tässäpä muutama ihastuttava tapaus:

1. “Bingo” rääkäisee hulvaton aasi, kun oma numero huudetaan. Ensimmäisellä kerralla jaksoi naurattaa, mutta ei joka päivä. Muutaman bingokierroksen jälkeen ärsytyskäyrä hipoo huippua. Nämä ovat toki ne harmittomimmat tapaukset.

2. “Laita sitä perunamuusia kakkoseen, hehheh” Kyseisessä kaupassa siis purkkeja on neljää eri kokoa, ja kakkoskoko herätti joissain asiakkaissa suunnatonta hupia. Nämäkin onneksi niitä harmittomia tapauksia.

3. “Tämä vakuumipakattu lohifilee on liian suuri. Voisitko mitenkään leikata sen puoliksi? Ottaisin vaan sen toisen puolikkaan.” Ei. Pakattu on pakattu, eikä sitä avata kaupan sisäpuolella. Tämä koskee kaikkia pakattuja tuotteita kaupassa, myös kalaa. Tätä moni asiakas ei tunnu ymmärtävän.

4. “Anna hiukan lisää noita juustoja/lohenpaloja/tomaatteja/pähkinöitä” Tätä rutinaa saivat myyjät kuulla päivittäin, kun asiakas halusi salaattia. Kyllästymiseen saakka sai selittää, että kaikkia salaatissa olevia herkkuja annetaan jokaiselle asiakkaalle tasaisesti, jotta kaikille niitä riittäisi. Näin ollen kaikki asiakkaat saavat samanlaiset salaatit, “herkkujen” määrä pysyy kulhossa tasaisena ja kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä. Ainakin pitäisi. Siitä huolimatta jotkut tuntuivat ajattelevan, että me myyjät oikein välttelemällä välttelemme kaikkia juustoja ja lohenpaloja. Juuh, siitähän meille maksetaan…

5. “Osaakos tyttö fileoida? Ai osaat vai???” Niin, fileointitaitohan on kiinni siitä, omistaako y-kromosomin vai ei…

6. “Mä ihan nopeesti kysyn sulta, missä on kananmunat” Niin, tosiaan palvelen toista asiakasta ja mitäs luulet hänen pitävän siitä, että hänen palvelunsa viivästyy sinun nopean kysymyksesi (joka ei aina kuulu kategoriaan “nopea”) takia? Palvelutiski on palvelutiski, eikä mikään yleinen infopiste. Hyllyjen välissä on usein hyllyttäviä myyjiä, jotka pystyvät paremmin auttamaan kuin minä. Toki mekin autamme mielellämme, mutta vain jos olemme itse vapaita.

7. “Mun numero jäi välistä!!!” Niin, huusin numeroasi ainakin kymmenen kertaa, mutta tunnuit olevan vain liian kiinnostunut keskustelemaan kaverin kanssa sen sijaan, että olisit seurannut numeroiden etenemistä. Oma vika eikä auta valittaa! Toinen superärsyttävä ryhmä on jumittajat, jotka vain seisovat paikoillaan eivätkä tee elettäkään, kun oma numero huudetaan. Vasta seuraavaa numeroa huudettaessa he ilmoittavat, että heillä oli se edellinen. Joskus se käden heilauttaminen tai reipas “täällä”-huudahdus on niin kovin hankalaa…

8. Otanpa numeron, mutta päätän vasta sitten, otanko jotain. Niin, etkä siten tullut ajatelleeksi, että muut asiakkaat joutuvat odottamaan, kun minä ravaan kanssasi edestakaisin tiskiä, kun mietit, mitä otat. On ihan ok katsella tiskiä ensin ja vasta sitten ottaa numero. Toki tämä ei haittaa, jos ei ole muita ihmisiä jonossa. Sattuipa kerran yksi rouva, joka suorastaan suuttui minulle, kun huusin hänen numeronsa liian nopeasti, eikä hän ollut vielä päättänyt, mitä ottaa. Tosiaan, selvännäkijän taidot kuuluvat myös myyjän pätevyysvaatimuksiin ja minunhan olisi pitänyt se tietää…

9. Sitten on nämä, joille ei ole äiti opettanut käytöstapoja. Kuuluu hyviin käytöstapoihin tervehtiä myyjää sanomalla vaikkapa “hei” tai “moi” tai “päivää” tai miten tahansa. Sen sijaan “Yks koipi” on ehkä hieman tökerö tapa tervehtiä. “Kiitos” ja “Hei” lähdettäessä kuuluvat myös hyviin käytöstapohin. Jännää kyllä monet vanhemmat tädit ja sedät harvoin kiittävät tai tervehtivät, mikä on mielestäni hieman outoa.

10. Tavaroiden jemmaajat ovat yksi raivostuttavimpia asiakkaita. Onko niin kovin vaikeaa tuoda se tiskiltä otettu tuote takaisin, jos muuttaa mielensä? Näköjään on, koska monet jättävät kalatuotteita ties minne hyllyjen väliin, jopa pakastimeen. Tämä tarkoittaa kaupalle hävikkiä. Jos tätä nyt sattuu lukemaan joku, joka on kyseiseen jemmaus-syntiin langennut, niin miettikääpä seuraavaa: Kaupan tuotteet ovat kaupan omistuksessa niin kauan, kun ollaan myymälän sisällä. Näin ollen jos jätät elintarvikkeita vääriin paikkoihin (eli sellaisiin paikkoihin, jossa ne voivat mennä myyntikelvottomiksi) ja jäät siitä kiinni, niin se on rinnastettavissa myymälävarkauteen! Joten ystävällisesti voit tuoda kalan takaisin tiskille, jos muutat mielesi. Myyjät eivät siitä suutu eikä sitä kuulu hävetä. Myyjät ovat vain iloisia siitä, että tuotteita ei ole väärissä paikoissa eivätkä mene piloille. On ok muuttaa mielensä.

11. “Ostamassani savulohessa oli mielestäni liian vähän suolaa. Saanko rahani takaisin?” Et, mikäli tuote ei ole pilaantunut tai muuten viallinen. Makuasioille ei vain valitettavasti voi mitään.

Onneksi suurimmaksi osaksi asiakkaat olivat erittäin ihania ja ystävällisiä. Välillä jopa kaipaan takaisin tiskin taakse. Lisäksi asiakaspalvelutyö jos mikä kasvattaa ja opettaa kohtamaan erilaisia ihmisiä. Suosittelen kaikille 🙂

– Reipas kaupan täti –

8 Comments

Leave a Reply to sammaa mieltä Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *