Pikaruokalassa

Olen ollut asiakaspalvelualalla noin 3 vuotta. Suurimmaksi osaksi tästä ajasta olen työskennellyt pikaruokalassa. Tässäkin työssä, kuten niin monessa muussakin, on ne hyvät ja huonot puolensa. Kun nyt olen löytänyt kanavan, jonne voi avautua,en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä!

Tässä siis pieni listaus asioita, joihin itse olen törmännyt ja havainnoinut työaikana.

– Tunnen välillä oloni superihmiseksi, ihan vain siksi, kun odotetaan ja oletetaan, että luen ajatuksia. Kuten esimerkiksi, mitä juomaa asiakas haluaisi, tai ottaako ateriansa lisäksi jotain muuta. Myös jäätelöiden kastikkeet ja pirtelömaut pitäisi osata tietää kysymättä.

– Nuorilla on poikkeuksellisen usein tapana tulla suurena ryhmänä viettämään aikaa tiloihimme. Myös jonotus tapahtuu suurissa ryhmissä. Riemua aiheuttaa suuresti meillä asiakaspalvelijoilla se, kun varaudutaan suurella määrällä ruokaa ja käsketään keittiötä valmistaa parit hampurilaiset valmiiksi… ja loppujen lopuksi kymmenpäisestä teinilaumasta 2 tilaa, parhaimmillaan juoman ja ranskalaiset. Sitä hävikin määrää hiljaisimpana hetkenä…

– Asiakkaat, joilla on kiire, ovat jatkuvasti yllättäneet! Kun kysytään, mitä on valmiina, ja kerrotaan valmiina olevat tuotteet, päätyy asiakas poikkeuksellisen usein valitsemaan tuotteen jota ei valmiina ole. Sitten hoputellaan, ja kysellään että kestääkös kauan, kun tuo kyyti odottaa/bussi/juna lähtee 10 minuutin päästä.

– Samoin valmiita tuotteita tiedusteltaessa päätetään, että kyllä, se valmiina oleva juustohampurilainen on hyvä. Ilman kurkkua. Ja sipulia. Ja sinappia.

– Juomiin laitamme aina automaattisesti jäitä. Pyynnöstä, sen saa ilmankin. Kovin monelle tämä on outo käytäntö, ja myös tässä pitäisi osaa lukea asiakkaan syvintä toivomusta. Hyvänä esimerkkinä, olen parhaimmillaan kerennyt valuttaa 5 hengen seurueelle Sprite Zerot, tuonut ne tarjottimelle, ja ilmoitetaan, että nämä tulisi sitten ilman noita jäitä, viimeksi se oli päivän selvää. (En ainakaan itse muistanut palvelleeni heitä koskaan aikaisemmin, kyse siis ollut toisesta ravintolasta.)

– On myös jotenkin surullisen huvittavaa, kun perhe tuodaan syömään pikaruokaa. Tilataan kunnon satsi, majoneeseineen ja jälkkäreineen. Ja sitten taitaa iskeä se morkkis: tullaan kyselemään kaloritaulukkoa, kun halutaan tietää paljon kaloreita muksut oikein söi. Muutaman kerran on tehnyt mieli taulukkoa etsiessä ja ojentaessa tokaista, että jos lapsen kalorimäärät niin huolettaa, miksi tuoda heitä edes syömään roskaruokaa pikaruokalaan? Kuka laskee edes lapsensa kalorit? Omansa voisin vielä ymmärtääkin.

– Hakulaitteet alkavat olla aikalailla nykypäivää. Ne tehostavat suuressa ravintolassa asiakaspalvelua huomattavasti. Palvelu nopeutuu ja selkeytyy niin asiakkaan kuin asiakaspalvelijan kannalta. Se laskee huomattavasti odotus- ja jonotusaikaa. Edes nämä faktat eivät riitä joillekin asiakkaille kertomaan, miksi käytämme tällaisia ”paskalaitteita”. Meillä ne on olleet käytössä jo neljättö vuotta, ja niitä on monessa muussakin yksikössä käytössä. Silti löytyy ihmettelijöitä, joiden mielestä olemme ”laiskoja läskejä”, ”kyykyttäviä paskoja” ja ”väärässä ammatissa”.

– Omien ruoka-aineallergioiden tuntemus asiakkaiden keskuudessa on välillä huolestuttavaa! Asiakaspalvelijana olen saanut muutaman kerran selvittää, onko joku laktoosi-intolerantikko vai maitoallegikko. Samoin gluteenittomuus on häilyävä käsite, kun asiakas pyytää gluteenittomaan hampurilaiseensa leivitettyä kanapihviä.

Kiitos ja kuittaus. Huh.

Jaa tämä tarina:

6 kommenttia

  1. Elle sanoo:

    Asiakas, joka tilaa gluteenittomaan hamppariin leivitetyn kanapihvin, ei ole keliaakikko vaan näitä, jotka luulee että gluteeniton ruokavalio auttaa laihtumaan.

    Kultapienet, kun valkoista jauhoa se gluteenitontkin jauho on, ei mitään vähäkalorista laihdutuspaskaa.

  2. Elle sanoo:

    Asiakas, joka tilaa gluteenittomaan hamppariinsa leivitetyn kanapihvin, ei ole keliaakikko vaan varmaan näitä, jotka on lähteny mukaan gluteeniton ruokavalio-trendiin ja luulee, että gluteenittomat ruoat ei lihota niin paljoa.

  3. Vee sanoo:

    Keliaakikkotuttuni halveksivat tuollaisia gluteenia vältteleviä dillejä. Heistä ei ole ollenkaan kivaa, että joku, jolla on mahdollisuus syödä mitä vain haluaa ilman huolta verisestä oksennuksesta, keksii tekosyitä kieltäytyä syömästä jotain vain jonkun trendipelleilyn tähden.

    • Eikö ole näin? sanoo:

      Noh.. olen periaatteessa samaa mieltä tuosta trendipelleilystä, mutta eikö se ole myös keliaakikkojen etu että gluteenittomien tuotteiden kysyntä on suurempaa jolloin ko. tuotteiden tarjonta on isompaa ja hinnat pienempiä?

  4. Jäätävää sanoo:

    Inhoan jäitä – ottaisin jopa jääveden ilman jäitä 😉 Niinpä sanon aina hampurilaisravintolassa tilausta tehdessäni, että ”colajuoma ilman jäitä, kiitos”. Siitä huolimatta lähes aina jäät mukiin solahtavat. Moni myyjä on kommentoinut, että pyynnöstä huolimatta jäät tulee usein automaattisesti juomaan laitettua. No eipä siihen maailma kaadu, saahan ne jäät sieltä ongittua pois.

  5. Ruokavaliot kunniaan. sanoo:

    Siis toi on ihmisten oman ruokavalion tuntemus on jotain ihan käsittämätöntä. Parhaita, mitä on tullut vastaan; ”en voi syödä e-koodeja” Tässä olisi tälläistä kalalaatikkoa, jossa ei ole e-koodeja, kuin kalaliemessä, muut pöydässä olevat ruuat ovat eineksiä. ”No, voin minä ihan vähän niitä e-koodeja syödä!”
    ”Haluaisin vegaanin, vehnättömän ja maidottoman ruuan. Vehnäjauholla ja voilla leivitetyt muikut kyllä käy! Ja kananmuna!”
    Vetää oikeesti joskus hiljaiseksi. Olisiko mitenkään mahdollista, että otettaisiin selvää ENNEN ravintolaan kuin ravintolaan tullessa, että mitä saa ja voi syödä niin kuin ihan oikeasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *