Potut pottuina
Olen töissä suurehkon liikennemyymälän ravintolan keittiössä. Vähintään kerran päivässä käy niin, että annos tulee takaisin ”koska siinä on väärät perunat”. Kassallamme ei kysellä ”millä perunoilla” koska kukaan asiakkaista ei koskaan asiaa valmiiksi mieti, ja se viivästyttäisi kohtuuttomasti, varsinkin luonasaikaan. Jos asiakas itse kassalla kysyy millä perunoilla se annos tulee (jos on niin lukutaidoton ettei osaa sitä kyltistä lukea), niin hänelle kyllä kerrotaan, ja toki vaihtaakin saa. Sitten syöksytään sinne avokeittiöön räyhäämään! Avokeittiö muutenkin syvältä; sunnuntain kiireisimpään aikaan, kun bongikone laulaa niin että meinaa pää seota, tullaan tuttipullon tai pilttipurkin kanssa: ”voisitko lämmittää?”, en voi! Minulla on tajuton kiire, ja asiakasmikro on selkäsi takana 2 metrin päässä ja siinä lukee AASIN korkuisilla kirjaimilla, ASIAKASMIKRO!
Kuulostaa ihan Peukkubaarilta ja sen aasiakkailta 🙂
Asioiden löytäminen parin metrin säteeltä on kyllä asiakkaille välillä käsittämättömän vaikeaa. Työskentelen pienessä myymälässä jossa kaikki tavara on 10 askeleen päässä kassasta, yhdessä avoimessa tilassa ja selvästi esillä, silti välilä porukka JONOTTAA kassalle kysyäkseen esim. ”missä teillä on juomat”, kun he olisivat nähneet ne juomat siinä parin metrin päässä kassasta jos olisivat siinä jonossa kääntäneet katsettaan edes sentin vasemmalle.