Puhumisen vaikeudesta
Olen töissä opiskelijaruokalassa, sellaisessa perusmallisessa, jossa asiakkaat ottavat ruokaa linjastosta, jonka päädyssä on kassa. Kassavuoroissa välillä ihmettelen, miten vaikeaa on vastata kysymyksiin tai ylipäätään sanoa mitään. Keskimäärin pari kertaa viikossa tulee vastaan tilanne, joka menee suunnilleen näin:
Minä: Moikka! 🙂
Asiakas: *tuijottaa eikä vastaa*
M: Opiskelija? (kysyn aina, mikäli asiakas ei ole näyttämässä korttia, koska meidän kassan yli ei näe tarjotinta kokonaan)
A: *katsoo hiljaa alaspäin*
Kurkaan sivusta kassan yli ja opiskelijakortti on tarjottimella.
M: Kahvia? Coffee?
A: *edelleen katsoo hijljaa alaspäin*
Päättelen, että ei varmaan ota kahvia.
M: Kaksi ja kuusikymmentä. Two euros and sixty cents.
A: *hiljaa pistää kortin lukijaan ja maksaa*
M: Kuittia? Do you want the receipt?
A: Ei tartte.
…ja asiakas poistuu. Ihmettelen aina, eikö oikeasti se aasi tajua sanoa JOTAIN viimeistään silloin, kun alan sille puhumaan englantia – kai se osoittaa aika selkeästi, että epäilen, että ko. aasi ei ymmärrä suomea. Ei. Se vaan on ylitsepääsemättömän vaikeaa vastata kysymyksiin.
Näiltä aasiakkailta pitää ottaa hiukan suurempi (tai ihan reilusti suurempi) summa. Ja jos huomaa niin sanotaan että Hups, meinasi tulla kallis kahvi ja annetaan se kuitti siinä vaihtorahojen mukana 😂
Ennenvanhaan jos ihminen käyttäytyi noin niin siitä saattoi päätellä että melko varmasti se oli vaan tyly ja välinpitämätön.
Nykyään on niin paljon kaikenlaisia paniikkihäiriöisiä, autismia ja aspergereitä, masentuneita ja muuten vaan yksinkertaisesti sosiaalisesti kyvyttömiä, taidottomia ja helposti ahdistuvia ihmisiä, ettei voi olla enää niin varma.
On se vaikeaa kun kaikkea ei voi laittaa tylyyden piikkiin, vaan joutuu jopa ajattelemaan välillä.
Ihan sama vaikka olis mikä sairaus tai vamma. Jos ei osaa ilmaista omaa tilaustaan tai mahdollisia alennuksiin oikeuttavia asioita maksakoon täyden hinnan ja opetelkoon kommunikoimaan seuraavalle kerralle. Jos siihen ei yksinkertaisesti pysty ei kannata kotoa poistua. Ei ole kassaihmisen tehtävä arvailla oikeutettuja alennuksia tms.
Ketkä helvetin idiootit plussaa tuollaista kommenttia? Että olisi oikein varastaa ihmiseltä jolla on joku ongelma? Ööh ei.
On se niin vaikeaa.
Ryhtiä/selkärankaa + kunnioitus kanssaihmisiä kohtaan = hyvät käytöstavat.
Ystävällisyys ei ole keltään pois, päinvastoin.
-Onks sulla opiskelijakortti?
*hiljaisuus*
-Seittemän neljäkymmentä, kiitos.
Ja miksi vitussa sitä kuittia pitää aina kysyä, senkun lyö kouraan kysymättä.
Oih, pari kertaa viikossa. Miten kestät tuollaisen työpaikkahäirinnän?