Puhumisen vaikeudesta

Olen töissä opiskelijaruokalassa, sellaisessa perusmallisessa, jossa asiakkaat ottavat ruokaa linjastosta, jonka päädyssä on kassa. Kassavuoroissa välillä ihmettelen, miten vaikeaa on vastata kysymyksiin tai ylipäätään sanoa mitään. Keskimäärin pari kertaa viikossa tulee vastaan tilanne, joka menee suunnilleen näin:

Minä: Moikka! 🙂
Asiakas: *tuijottaa eikä vastaa*
M: Opiskelija? (kysyn aina, mikäli asiakas ei ole näyttämässä korttia, koska meidän kassan yli ei näe tarjotinta kokonaan)
A: *katsoo hiljaa alaspäin*
Kurkaan sivusta kassan yli ja opiskelijakortti on tarjottimella.
M: Kahvia? Coffee?
A: *edelleen katsoo hijljaa alaspäin*
Päättelen, että ei varmaan ota kahvia.
M: Kaksi ja kuusikymmentä. Two euros and sixty cents.
A: *hiljaa pistää kortin lukijaan ja maksaa*
M: Kuittia? Do you want the receipt?
A: Ei tartte.

…ja asiakas poistuu. Ihmettelen aina, eikö oikeasti se aasi tajua sanoa JOTAIN viimeistään silloin, kun alan sille puhumaan englantia – kai se osoittaa aika selkeästi, että epäilen, että ko. aasi ei ymmärrä suomea. Ei. Se vaan on ylitsepääsemättömän vaikeaa vastata kysymyksiin.

8 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *