Sekava aasi
Ravintola jossa työskentelen, sijaitsee syrjässä kasvukeskuksesta ja on ns. kyläpubi. Asiakasvirta koostuu kaikenlaisista ihmisistä joten on kai sanomattakin selvää, ettei helmiltä voi välttyä.
Asiakkaaksi saapuu arki-iltana mieshenkilö joka silloin tällöin käy asiakkaana, yleensä vain yhdellä jatkaessaan matkaa hieman etäämpänä sijaitsevaan turistikohteeseen. Tällä kertaa mies jää viettämään iltaa ravintolaan. Alkuillasta hänellä oli seurassaan toinen mieshenkilö jonka kanssa tuntui yhteistä juttua riittävän. Jossain vaiheessa päättivät ottaa ihan vaan kahvit. Kaadoin kahvit ja keitin perään lisää mikäli olisi santsikuppia mennyt. Jonkin ajan kuluttua kysyin ystävällisesti ottaisivatko he lisää kahvia? Aasi pitää katsekontaktin ystäväänsä ja minulle nostaa vain sormen ikään kuin varoituksen tai hiljaisuuden merkiksi ja sanoo:
– Aasi: Nyt pari naksausta taaksepäin
– Minä: (luulin hänen tarkoittavan, että voisitko toistaa) niin, että saako olla lisää kahvia?
– Aasi: Nyt bartender! Pari naksausta taaksepäin, me ollaan ihan fine!
Mietin hiljaa mielessäni, minkähän virheen mahdoin tehdä?
Erikoiseksi tämän Aasin tekee se, että hänellä tuntuu olevan haasteita kohdata ihmisiä ihan tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa, enkä nyt tarkoita että hän olisi ujo tai vetäytyvä, vaan päinvastoin. Hän yrittää työntyä jokaiseen pöytään juttelemaan ja tekemään itseään tykö, vaikka muista asiakkaista paistaa kilometrin päähän että he haluaisivat kenties lukea vain rauhassa lehden tai olla muuten vain omalla porukalla. Hänelle on muutaman kerran asiasta sanottu ja konflikteja ennakoitu, mutta siitäkin huolimatta hän on onnistunut useamman asiakkaan suututtamaan, henkilökunnasta puhumattakaan.
Ja koska hänelle on näistä asioista sanottu, on Aasi alkanut uhriutumaan ja kyselemään lupaa mennä esim. toisten asiakkaiden seuraan. Kuten vaikka seuraavasti:
Tiskillä on Aasin lisäksi pariskunta joille valmistan juomia.
– Aasi: (Pariskunnalle) Terve! Te ette taida olla paikallisia? Sopiiko jos tulen tuonne teidän kanssa istumaan?
– Pariskunta: Juu no mikä ettei.
Tässä välissä pariskunta poistuu tiskiltä juominensa ja Aasi on jo lähdössä perään, kunnes pyörähtää kannoillaan ja kysyy minulta, saako hän mennä perästä? Vastaan, että eikös nämä ihmiset kutsuneet sinut, mutta jos sinusta tuntuu sille, ettei ole sopivaa häiritä heitä tai suusta saattaa tulla ulos asiattomuuksia, kannattaa olla tietysti menemättä. Tähän Aasi:
– Aasi: Mutta eihän se minun asiani asiakkaana ole vahtia että asiakkaat osaavat käyttäytyä. Sun pitäs vähän pidemmälle miettiä noita juttuja.
Pariskunnan poistuttua Aasi saapuu takaisin tiskille ja kysyy:
– Aasi: No ootko miettiny?
– Minä: öööh… anteeksi mitä oonko miettiny?
– A: no sitä mistä äsken oli puhe.
– M: Kyllä on herralla niin sekavat nämä puheet välillä, etten tahdo saada jutun juonesta kiinni vaikka miten miettisin.
– A: No kun se on sellanen ”huojuva talo” juttu kato…
– M: ?
– A: Et kyllähän sun pitäs henkilökuntaan kuuluvana vähän ennakoida näitä juttuja että jos on vaikka kaks tyyppiä jotka ei tuu toimeen toistensa kanssa niin eihän niitä kannata sillon päästää samaan pöytään.
– M: Niin? (tämä olikin ihan uusi juttu, kas kun en ollut ennen tullut ajatelleeksi)
– A: Niin et se on sellanen huojuva talo efekti.
– M: Sori mutta nyt on niin taidokkaita vertauksia että mulla menee ihan ohi, mutta voin vakuuttaa että osaan 15 vuoden kokemuksella lukea jo asiakkaan entréestä, koituuko tästä mahdollisesti ongelmia vai onko kyseessä ihan kunnon ihminen. Mutta palatakseni nyt tähän mieltäsi askarruttavaan asiaan, niin tapahtuikos tuolla pöydässä nyt jotain ikävää?
– A: Ei tietenkään, mitä nyt muka tapahtuisi. Ja älähän nyt hei hermostu!
– M: Hehe… vielä ollaan kaukana siitä että minä hermostuisin
Kello näytti tässä vaiheessa 23.00 joka on ravintolan virallinen sulkemisaika, mutta olemme pitäneet viikollakin toki pidempään tarpeen mukaan. Ja juuri ennen kuin kerkesin kysellä muilta asiakkailta viimeisiä tilauksia, päätti Aasi aloittaa seuraavan shown:
– A: Etkös sä oo sanonut, että pidät myöhempään auki jos on YHTÄÄN asiakkaita
Ravintolassa oli tällä hetkellä Aasin lisäksi vielä yksi kanta-asiakas pariskunta jotka varmasti olisivat vielä ottaneet yhdet.
– M: No kysehän on siitä kiliseekö kassa (tokaisin veikeästi, yrittäen samalla huumorin kautta keventää tunnelmaa).
– A: No alkaako se kassa kilistä jos mä tilaan noi kaikki ruoat (listalla on vain muutama fingerfood-annos, kuten ranuja ja hot wingsejä)?
– M: No tuota tuota. Kellohan siis on jo 23 ja keittiö periaatteessa kiinni kun olen kaikki siivonnut jo…
– A: EN MÄ SITÄ KYSYNYT!
Tässä vaiheessa otin maailman iloisimman ilmeen ja lupasin että Aasi saapi ruokansa. Eipähän ainakaan kukaan pääse syyttämään huonosta palvelusta saati joustamattomuudesta. Menin keittiöön, heitin safkat frittiin ja palasin salin puolelle tarkoituksenani kysyä vielä ne juomat näiltä kantiksilta mutta mitä vielä. Tämä Aasi istua nakotti näiden kantisten pöydässä (jotka oli onnistunut pari viikkoa sitten suututtamaan ihan kunnolla) ja nämä kantikset vetivät kiireellä takkia niskaan.
Nyt tarinassa tulee se kuuluisa ostos-TV hetki, EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI!
Aasi nousee pöydästä, kävelee nyrkki ojossa tiskille, ehdin sentään tajuta että hän on ojentamassa jotain ja laitan kädet alle. Aasi tiputtaa kourallisen kolikoita, TEKEE IHAN OIKEASTI ”MIC DROP” LIIKKEEN ja sanoo:
– A: Tässä. Tässä on. Tässä on kaikki. Kaikki nämä… (samalla villisti huitoen kädellään seinällä olevan ruokalistan suuntaan).
– M:Siis tässä maksu ruoasta?
– A: nii
– M: lasken kolikot ja erehdyn sanomaan että tästä puuttuisi 2,2e
– A: MITÄ SÄ SANOIT? SIIS MITÄ? ETTÄ 2,2E PUUTTUU EI TÄMÄ VOI MENNÄ NÄIN, EI VOI MENNÄ NÄIN!
– M: Rauhoitu ja kerro mikä on pielessä?
– A: etkö sä muka muista?
– M: ?
– A: kun mä annoin sulle tippiä?
Tähän väliin kerrottakoon, että ko. Aasi oli jostain käsittämättömästä syystä menneenä syksynä eräänä lauantai-iltana kirjaimellisesti viskellyt rahoja ympäriinsä, hauskuuttanut ihmisiä ja itseään esim. sillä että, oli pitänyt toisessa kädessään 50e seteliä ja toisessa 100e seteliä ja sitten käskenyt muita valitsemaan käden ja nämä onnekkaat saivat pitää siinä kädessä olleen setelin. Minullekin tämä Aasi yritti samaa, mutta siinä kaikkien kuullen sanoin että ei kiitos, minä en mitään sinun pelejäsi ala pelata, mutta jos välttämättä haluat rahoistasi eroon, voit kyllä tippiä hyvästä palvelusta jättää. Ja hän 100e jättikin. Ja jatkuu:
– M: ANTEEKSI MITÄ SÄ SANOIT?
– A: että etkö muista hä? Kyllähän se on semmonen vanha tapa että jos tippaa niin saa etuoikeuksia.
– M. Että sillä tavalla. Se on kuule sellainen juttu, että hyvä palvelu ansaitaan käyttäytymällä itse hyvin ja olemalla kohtelias. Mutta nyt homman nimi on tämä, että keittiö on kiinni, sulle on ruoat tulossa ja mikäli et enää juomista ota, on koko ravintola kiinni. Saat syödä tässä vai haluatko ruoat mukaan?
– A: No syön tässä.
– M: Selvä.
Vein Aasille ruoat ja aloitin salin siivouksen ja muut loppuhommat. Hot Wingsien mussutuksen läpi kuulen sanat ”p#skaa, hyi v#ttu, ei tämmöstä voi tarjoilla”. Menen Aasin luo ja kysyn mikä hätänä.
– A: Sä oot laittanu kaikki v#ttumaisimmat mausteet mitä on, ei asiakkaalle voi tällä tavalla kostaa!
– M: Siis että mitä? Teetkö sä nyt valituksen siitä että sun tuliset kanansiivet on tulisia? (Annos ei poikennut millään tavoin muista annoksista ja hän oli syönyt samoja wingsejä ennenkin). Ettei nyt olisi kuule sellanen juttu, että sä yrität vaan saada mut provosoitumaan ja menettämään malttini? Nyt tehdään näin että mä annan sulle rahat takaisin ja sä poistut tästä ravintolasta.
Aasin ruoat maksoivat 15e joten hain hänelle rahat kassasta ja ohjasin Aasin ovelle jossa käytiin vielä seuraavanlainen vääntö:
– A: Tässäkö kaikki? 15e?
– M: Siis täh? Sun ruoat teki yhteensä 15e ja sä sitä paitsi olit syönyt jo PUOLET sun ruoasta ennen kuin löytyi valittamisen aihetta, joten oletko sä vielä jotain tässä vailla?
– A: no en muuta, kuin että toivottavasti pysytään vielä kavereina.
Mä olen NIIN sanaton.
Mistä ihmeen syystä sille piti antaa rahat takaisin?
Ärsyttävän kuuloinen tyyppi…
Antakaa porttari koko tyypille. Se voi olla päästään vialla tai terve mutta onneton, ja hakee ihmiskontaktia vaikka sit konfliktin kautta. Säästäkää omia hermojanne ja oikeasti, antakaa sille porttikielto.
Ohhoh..tässä tais tulla aasi-bingon jättipotti. Vaikea kuvitella kenenkään pistävän paremmaksi. Osan otot jutun kirjoittajalle, kun saa nauttia moisesta aasiakkaasta ilmeisen säännöllisesti.
Apua… *rolleyes*
Suoraan porttikiellon ainekset kyllä jo. Jos tää urpo väittää saaneensa huonoa asiakaspalvelua, niin kyllä jokainen tajuaa sen tän jutun perusteella puhuvan kakaa jo ihan ulosannista.
Olikohan tällä aasilla kaikki mannet talossa? Oli varmaan tuiskeessa jo valmiiksi, ei tervejärkinen ihminen voi käyttäytyä noin! Eihän noissa jutuissa ollut päätä eikä häntää!
Ps. Ethän pidä tapana sitä että annat rahat takaisin jos ruoka on asiakkaan mielestä p-tä…? Jos haluat hyvittää asiakasta siitä niin tarjoa vaikka jäätelö tai jotain.
Eikö tuollaiselle voisi antaa porttikiellon?
Ei, ei voi. Porttikielto on laiton. Ravintolalla toki oikeus valita asiakkaansa, ja järjestyksenvalvoja voi estää pääsyn määrittelemättömän ajan aiempaan käytökseen perustuen. Porttikielto on kuitenkin sana jota ei kannata käyttää, siitä voi saada isonkin ongelman aikaiseksi mikäli asiakas vaan haluaa nähdä vaivaa.
Mitähän sä horiset porttikiellon laillisuudesta. Nykylainsäädäntö ei edes tunne koko termiä. Sitä sanaa voi käyttää ihan täysin palkein ilman mitään vaaraa MISTÄÄN sanktioista. 😀 https://fi.wikipedia.org/wiki/Porttikielto
Todellinen aasi kyseessä, ei epäilystäkään, mutta olipas tarjoilija kyllä aika vietävissä. Ei ihme että se tulee uudestaan ja uudestaan kun inttämällä ja öykkäröimällä saadaan koko ajan lisää siimaa. Ruokaa saa vaikka keittiö on kiinni. Annoksesta ei tarvitse maksaa. Hienoa.
Kyllä sä vähän voit syyttää itseäsikin. Jos ihminen on noin saatanan torvi, niin mä olisin jo tappanut sen ravintolan takana neljästi. Mutta sinulle suosittelen että et vain enää jollain syyllä anniskele sille MITÄÄN. IKINÄ. PISTE.
Haluaisin kertoa sinulle että kannattaisi vähän ottaa itseään niskasta kiinni.
Sillei niinkun lopettaa olemasta täysi alistuvainen vässykkä. Työpaikalla ja muuallakin. Etsiä elämään jokin intohimo, unelma ja panostaa siihen.
En kyllä edes hyvän asiakaspalvelun nimissä ymmärrä, miksi tuollaista tyyppiä kannattaa päästää ravintolaanne…. huh huh!
Tulee mieleen yksi tyyppi…onkohan tämä tapahtunut Pieksämäen seutuvilla?