Sitä samaa vanhaa, kai.
Tästä asiasta on moni tarinoinut ennenkin, mutta kerran vielä: kuitti. Liikkeessä, jossa työskentelen, on kassan vieressä roskis, jonne (a)asiakas voi ihan itse pudottaa kuittinsa, pahvisen kahvimukinsa, suklaapatukkansa kääreen jne jne… Kuittia ei siis tarvitse heittää pöydälle (yleensä nämä yritykset päätyvät kuitin leijailemiseen lattialle), jättää siihen pöydälle sanomatta mitään, tai parhaassa tapauksessa noukkia vaihtorahasetelit sormistani siten, että kuitti pyritään jättämään minun haltuuni. Näin toimivat yleensä aikuiset miehet (!!??). Jos sitä kuittia ei halua, voi sanoa mulle kolme pientä sanaa ja problem solved. Onneksi suurin osa kuittia haluamattomista asiakkaista toimii näin. Näyttää luonnistuvan kuin itsestään, miten tätä ei opeteta koulussa?
Toinen asia, joka nyppii, on vaatteiden sovittamisen jälkeinen käsittely. Saatan jopa ymmärtää, että alusvaatteiden henkarointi on aikamoista rakettitiedettä, eikä siihen ihan jokainen tavan tallaaja kykene. Voin siis laskeutua älyllisestä norsunluutornistani, noukkia sovittamasi rintsikat ja laittaa ne takaisin henkariin. (Oikeasti tarvitsee vain osata laittaa olkaimet kaksinkerroin…) Mutta sitten. Ne tavalliset paidat, topit ja mekot. Mitähän päässäsi mahtaa liikkua, kun näet sen vaivan ja laitat sovittamasi vaatteen henkariin… NURIN PÄIN? Ihan oikeasti, se on turhaa vaivannäköä sekä sinulle, (a)asiakas, että meille, koska joudumme kuitenkin henkaroimaan sovittamasi vaatekappaleen uudestaan käännettyämme sen oikein päin. Kiitos kuitenkin, kun henkaroit vaatteen ja laitoit sen sovituskopin edessä olevaan rekkiin, etkä jättänyt myttyyn sovarin nurkkaan. Tosin joka kopissa pyydetään neljällä eri kielellä viemään sovittamasi vaatteet takaisin paikoilleen… No mutta, jos nyt satuit keräämään 500 eri mekkoa, toppia, paitaa, farkkua ja capria, ehkä sinun ei tarvitse käyttää loppupäivääsi niiden oikeiden paikkojen metsästämiseen. Minulle kuitenkin maksetaan siitä, että henkaroin ja kiikutan paikalleen vaatteita. Kiitos kuitenkin, kun harkitsit ostavasi vaatteesi meiltä.
Lopuksi pari yleisluontoista pyyntöä/vinkkiä:
Tervehdi. Ei haittaa, jos meillä ei ole yhteistä kieltä. Katsekontakti, hymy, nyökkäys – kaikki käy.
Jos jonotat kassalle, sinulla on hyvin todennäköisesti mahdollisuus kaivella ainakin lompakkosi valmiiksi esiin – ehkä jopa etsiä tarvittavat maksuvälineet ja bonuskortit. Säästyy aikaa vaikka kuinka monelta takanasi olevalta!
Muista, että ihmisiä tässä kaikki ollaan ja ei kukaan kiusallaan mokaile. Virheitä sattuu kaikille, myös kassahenkilökunnalle. Kyllä minuakin harmittaisi, jos huomaisin saaneeni ihan liian vähän vaihtorahaa, mutta jos virhettä pyydetään anteeksi ja annetaan pientä lahjaa hyvitykseksi, ei ehkä ole soveliasta poistua naama nurinpäin ja ovet paukkuen.
Missä ne aasiakkaat oli? Tilität vain siitä kuinka vihaat työnkuvaasi (muita ihmisiä). Kaikki asiat jotka listasit ovat se syy miksi sinut on palkattu.. jos noin paljon ahdistaa niin vaihda työpaikkaa. Ei ihme ettei ihmiset uskalla tervehtiä sua, tai ottaa edes katsekontaktia.
Helppohan se on huudella sieltä ei-palvelualan työntekijältä. Voisko edes joskus olla tuomatta esille tätä ainaista ”kannattaisiko vaihtaa alaa?”-kommenttia? Noihan on ihan yleisiä hyvän käytöksen kirjoittamattomia sääntöjä ja vieläpä rakentavasti ilmaistu.
Kyllä mä ihan hymyssä suin niitä asiakkaita palvelen ja parhaani teen, että oon oikeasti helposti lähestyttävä, jos esimerkiksi apua jonkun tuotteen etsimisessä tai oikean koon valinnassa tarvitaan. Tervehdin oma-aloitteisesti kassalleni tulevaa asiakasta, ja kyllä mua vaan kummastuttaa, jos mun osoittamaan tuiki tavalliseen tervehdykseen ei vastata _mitenkään_. Enkä mä sitä työnkuvaani vihaa, mutta älyttömään käytökseen ei aina ymmärrys riitä.
Jos noin paljon työ ahdistaa, kannattaa harkita alan vaihtoa. Valitat asioista jotka kuuluvat työhösi. Sovitettujen vaatteiden vieminen takaisin paikalleen on osa tätä työtä, se on sitä paljon puhuttua asiakapalvelua. Sen palvelun saatuaan asiakkaat saattavat jopa jatkossakin harkita kauppaanne. Jos taas asiakas saa parempaa ja ystävällisempää palvelua muualta, voipi olla että loppuu sultakin työ.
No kyllä mä tiedän että se vaatteiden paikalleen vieminen on mun homma. Huomasitko tekstistäni, että mua nyppii enemmänkin se, miten niitä myyntikappaleina olevia vaatteita kohdellaan? Jos ne pyörii siellä sovarin lattialla ja mä en ole sillä samaisella sekunnilla nostamassa niitä sieltä turvaan (saatan palvella vaikka toista asiakasta!), niin kohta ne on ihan ryönässä ja myydään alehintaan tai heitetään hävikkiin. Mun työaikani riittää teidän asiakkaiden palvelemiseen paremmin, kun mun ei tarvii käyttää aikaani vaatteiden oikomiseen ja kasojen nostelemiseen ja selvimiseen sieltä sovarin nurkasta. Jos sen sovittamansa koltun laittaa kiitos mielellään oikein päin siihen henkariin ja sovarista poistuessaan väkisin reitille osuvaan rekkiin, voin sen siitä ohimennessäni napata ja viedä omalle paikalleen ja taas on monta hetkeä enemmän aikaa palvella!
Lisäksi kun nuo aasiakkaat niin kovin hanakasti esim. aukovat kaiken maailman pakkauksia saadakseen yksittäisen kappaleen (joille ei ole yksikköhintaa, oliko ylläri kun sen sieltä muoveista revit?), niin mikä kumma siinä on ettei se oma-aloitteisuus toimi toiseen suuntaan…
Minusta tämä taas oli aika positiivisesti kirjoitettu ja sisälsi asiaa. Yleensä täällä haukutaan ja morkataan niitä aasiakkaita mitä rumemmin sanankääntein, mutta tämä oli minusta ok. Eikä tästä mikään viha omaa toimenkuvaa kohtaan huokunut. Lähinnä kyllästyminen ihmisten tyhmään käytökseen.
Toi on turhan yleistä toi ”oho missäs se mun lompakko on” säätäminen. Eikö sitä lompakkoa voi valmiiksi kaivaa esille jo jonossa? Täytyy odotuttaa muita sillä että lompakko on kateissa jossain hehtaarilaukkusi syövereissä ja kaivat sitä sieltä sen viisi minuuttia. Sitten voitonriemuissasi hihkaiset kassalle ”no onneks ei ollu ainakaan hirveetä jonoo takana niin pysty rauhassa etsii hehehehe”
Itse työskentelen vaateliikkeessä ja meillä taasen ei ole kylttiä, jossa pyydetään asiakasta viemään tuotteen paikoilleen. Joten niin ei kovinkaan moni asiakas tee. Aasiakkaat sen sijaan kyllä heittävät kaikki vaatteet myttyyn sovituskopin lattialle ja parhaassa tapauksessa tallovat päälle, jolloin erityisesti vaaleat vaatteet päätyy toisinaan suoraan poistokoriin.
Ei voi olla totta! Tää on just tätä mihin mulla menee asiakkaanakin hermo! Ja käy sääliks ne, jotka joutuu ne monen kilon kasat selvittämään… Olis kiva tietää miten nää vaatteidenmyttääjät ja tallojat käyttäytyy kotonansa?