Sitä samaa vanhaa, kai.

Tästä asiasta on moni tarinoinut ennenkin, mutta kerran vielä: kuitti. Liikkeessä, jossa työskentelen, on kassan vieressä roskis, jonne (a)asiakas voi ihan itse pudottaa kuittinsa, pahvisen kahvimukinsa, suklaapatukkansa kääreen jne jne… Kuittia ei siis tarvitse heittää pöydälle (yleensä nämä yritykset päätyvät kuitin leijailemiseen lattialle), jättää siihen pöydälle sanomatta mitään, tai parhaassa tapauksessa noukkia vaihtorahasetelit sormistani siten, että kuitti pyritään jättämään minun haltuuni. Näin toimivat yleensä aikuiset miehet (!!??). Jos sitä kuittia ei halua, voi sanoa mulle kolme pientä sanaa ja problem solved. Onneksi suurin osa kuittia haluamattomista asiakkaista toimii näin. Näyttää luonnistuvan kuin itsestään, miten tätä ei opeteta koulussa?

Toinen asia, joka nyppii, on vaatteiden sovittamisen jälkeinen käsittely. Saatan jopa ymmärtää, että alusvaatteiden henkarointi on aikamoista rakettitiedettä, eikä siihen ihan jokainen tavan tallaaja kykene. Voin siis laskeutua älyllisestä norsunluutornistani, noukkia sovittamasi rintsikat ja laittaa ne takaisin henkariin. (Oikeasti tarvitsee vain osata laittaa olkaimet kaksinkerroin…) Mutta sitten. Ne tavalliset paidat, topit ja mekot. Mitähän päässäsi mahtaa liikkua, kun näet sen vaivan ja laitat sovittamasi vaatteen henkariin… NURIN PÄIN? Ihan oikeasti, se on turhaa vaivannäköä sekä sinulle, (a)asiakas, että meille, koska joudumme kuitenkin henkaroimaan sovittamasi vaatekappaleen uudestaan käännettyämme sen oikein päin. Kiitos kuitenkin, kun henkaroit vaatteen ja laitoit sen sovituskopin edessä olevaan rekkiin, etkä jättänyt myttyyn sovarin nurkkaan. Tosin joka kopissa pyydetään neljällä eri kielellä viemään sovittamasi vaatteet takaisin paikoilleen… No mutta, jos nyt satuit keräämään 500 eri mekkoa, toppia, paitaa, farkkua ja capria, ehkä sinun ei tarvitse käyttää loppupäivääsi niiden oikeiden paikkojen metsästämiseen. Minulle kuitenkin maksetaan siitä, että henkaroin ja kiikutan paikalleen vaatteita. Kiitos kuitenkin, kun harkitsit ostavasi vaatteesi meiltä.

Lopuksi pari yleisluontoista pyyntöä/vinkkiä:

Tervehdi. Ei haittaa, jos meillä ei ole yhteistä kieltä. Katsekontakti, hymy, nyökkäys – kaikki käy.

Jos jonotat kassalle, sinulla on hyvin todennäköisesti mahdollisuus kaivella ainakin lompakkosi valmiiksi esiin – ehkä jopa etsiä tarvittavat maksuvälineet ja bonuskortit. Säästyy aikaa vaikka kuinka monelta takanasi olevalta!

Muista, että ihmisiä tässä kaikki ollaan ja ei kukaan kiusallaan mokaile. Virheitä sattuu kaikille, myös kassahenkilökunnalle. Kyllä minuakin harmittaisi, jos huomaisin saaneeni ihan liian vähän vaihtorahaa, mutta jos virhettä pyydetään anteeksi ja annetaan pientä lahjaa hyvitykseksi, ei ehkä ole soveliasta poistua naama nurinpäin ja ovet paukkuen.

9 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *