Suomalaiset ja pubikulttuuri

Varoitus: aika monta juttua ja pitkästi kirjoitettuna.

Olin kesällä töissä eräässä ravintola-baarissa. Meiltä saa ala carte listalta keskihintaista matkamiehen ravintolaruokaa ja tyypillistä pubiruokaa. Meillä ei ole erikseen lounaslistaa ja erikoisuutemme on erilaiset alkoholijuomat, joita on useaa eri merkkia ja melkein jokaista mahdollista kuviteltavissa olevaa laatua.

Muun muassa olutvalikoimamme on erittäin laaja ja osaamme suositella harvinaisia oluita, joita usein innolla maistellaan. Ei, en voi myydä pulloa kotiin, vaikka kuinka pidit. Lähes joka kerta kyseessä on 4,7% ylittävä erikoisolut, joiden myymiseen Alkolla on Suomessa monopoli. Tätä on hemmetin vaikea käsittää…

Olutlistamme elää päivästä päivään sen mukaan mitä saamme ja meillä ei todellakaan ole “perusvalikoimaa” saati asiakkaalle tarkoitettua listaa oluista. Valikoimamme onkin siis ahterista, jos juuri tänään meillä ei olekaan Lapin Kultaa, koska eilen oli yllättäen hellettä ja se myytiin kaikki pois. Miksi mikään muu ei kelpaa, ei edes se Lapin Kultaa halvempi, mutta maukkaampi Espanjalainen/Saksalainen/Belgialainen yms olut?

Ymmärrän, että meillä on paljon erilaista alkoholia, mutta jos ykskantaan vastaan, että “emme ole drinkkibaari”, se tarkoittaa, että mikäli välttämättä haluat fantsun drinkkisi, sinun tulee itse tietää kaikki ainesosat ja drinkki ei saa sisältää mitään appelsiinimehua tai grenadiinia kummallisempaa mikseriä. En myöskään suostu keksimään sinulle hatusta mitään drinkkiä, koska siinä on vähintään jotain aina pielessä.

Jos pyydät jotain kovin erikoista alkoholia, sinun pitää ymmärtää, että en voi osata laajaa valikoimaamme kokonaan ja saatan joutua a) etsimään b) kysymään lisätietoja tai c) konsultoimaan kollegaa. Yksikään edellä mainituista ei tarkoita etteikö ko. alkoholia voisi olla meillä hyllyssä. Näitä aasiakkaita varmaan riittää kaikissa paikoissa missä on valikoimaa?

Jos sanon tervetulotoivotuksen yhteydessä, että meillä tehdään ruoka- ja juomatilaukset tiskillä, niin meillä tehdään tilaukset tiskillä. Se ei ole huonoa palvelua, että en ehdi baaritiskin jonoltani sinua palvelemaan pöytään. Ei auta, vaikka tilauksesi olisi arvoltaan vaikka mitä. Sekään ei ole mikään peruste, että “muuallakin saa palvelua pöytiin”. Pubiympäristössä lisätarjoilijoiden tarve olisi massiivinen, mikäli kaikki tilaukset otettaisiin aina pöydistä. Lisäksi se näkyisi suoraan katteissa, koska pöydässä tilatessasi et näe kaikkea valikoimaa baaritiskin takana etkä siten osaa tilata sitä.

Meillä ei myöskään oteta pöytävarauksia, koska on typerää seisottaa pöytiä tyhjänä kiireisinä kesälauantaipäivinä. Ei, en voi tehdä poikkeusta, vaikka kyseessä olisi Elviiran 60v syntymäpäivät, kun ette kuitenkaan saavu pöytävarauksen mukaiseen aikaan, vaan vähintään 30min myöhässä. Tämä on nähty niin monta kertaa.

En pidä siitä, jos ohitat jonon sanoen “mutku mä haluun vaan yhen nopeen oluen”. Ensinnäkin jonossa moni muu odottaa sitä yhtä oluttaan jo ennen sinua. Toisekseen meillä edelleenkin on laaja olutvalikoima ja oluen ostaminen on aina hyvään asiakaspalveluun kuuluen puolen minuutin kanssakäyminen asiakkaan mieltymyksistä ja tämän päivän erikoisemmista vaihtoehdoista. Ja auta armias jos “ei ku laita vaa Karhu” on mitä suustasi pääsee, sillä Karhuakin meillä on useampaa sorttia ja useampaa kokoa. Jos tiedät tarkalleen mitä haluat, sinulla on tasaraha ja asian ostaminen ei edellytä minulta paikaltani poistumista, saat puolestani ohitella minkä lystäät. Näillä kriteereillä meillä tosin saa lähinnä kahvia itse kaatamalla.

Palvelen sinua mielelläni ja teen muutoksia listaruokiimme, mutta muutoksista velotan erikseen, sillä keittiömme on pieni ja aina kiireinen ja jokainen muutos aiheuttaa harmaita hiuksia ja yleistä ruuan tulemisen hidastumista. Muutosmaksuun ei ole soveliasta reagoida sanoin “JA MÄHÄN EN MITÄÄN MUUTOKSISTA MITÄÄN MAKSELE, kyllä teillä pitää PALVELUA olla!”

Jos ruuassa on vikaa, sano siitä tarjoilijalle heti kun vian havaitset! Voimme korjata asian vielä siinä vaiheessa, kun annos on lautasellasi. Suostumme tekemään paljonkin eteesi; vaihtelemaan perunoita, paistelemaan uutta pihviä (jos sinun medium ei ole meidän medium) ja niin edelleen. Annostasi en kuitenkaan voi muuttaa jos olet jo syönyt sen. Ja en voi “heittää yhtä bissee korvaukseksi”. Kahvia ja pullaa voin tarjota ja jos oikein kauniisti asiasi esität niin väsään sinulle jäätelöannoksen tilpehööreineen päivineen, mutta en riskeeraa työpaikkaani tai ravintolani A-lupia anniskelemalla alkoholia kaupanpäällisinä.
Ruokalistallamme on muutama hullunkurinen annoksen nimi. Niille kuuluu hymähtää ja hymyillä, eikä kailottaa pitkin salia “Raili, luitko miten hauska toi ruoka Z oikein oli! Oih, hoh hoh niin hauska, Raili! Luitko, Raili?”

Erityisesti yksi annoskuvaus on kirjoitettu erittäin kieli poskessa; annoksen liha on kuvauksen mukaan jonkun paikallisen ja harvinaisen fantasiaolennon (=F) lihaa ja ikiaikaisen perinteen mukaan valmistettu.
A = asiakas / P = asiakkaan puoliso / M = minä
A: “Mitäs tämä liha tässä annoksessa F on?”
M: “Se on F:n lihaa.” Tässä kohtaa isken näkyvästi silmää asiakkaalle.
A: “Niin, mutta mitä lihaa se on?”
M: “Keittiön salaisuus, ihan utelaisuuttaan omalla vastuulla saa ottaa.”
A: “Selvä, otan sen sitten.”
*Kuluu 1h, asiakas syö annoksensa ja sen jälkeen asiakkaan naisystävä tulee kassalle. Jonoa on tässä kohtaa kymmenkunta ihmistä, mutta nainen änkeää kassalle naama tuhannen Mordorin voimalla hehkuen.*
P: “S**tna mitä kusetusta! Täähän oli ihan jotain huonoa possun jänteitä lehdeksi nuijittuna ja makso vielä enemmän!”
M: “???”
P: “Tässä on v*ttu jotain rusinoita!!!”
M: “Olen pahoillani, että annos ei vastannut odotuksianne [Mitä ihmeen odotuksia voi fantasiaolennon lihasta olla, rakas aasi?]. Liha ei kylläkään ole tavallisinta ulkofilettä, vaan astetta parempaa muiltakin osin annos valmistetaan käsityönä aivan tietyllä tavalla.”
P: “V*ttu rusinoita!! Tajuatko sä, rusinoita!”
*Tässä kohtaa osa asiakkaista katsoo naisen puhkumista hieman kieroon ja itse yritän palvella jollekin herralle viskiä.*
M: “Ymmärrän. Rusinat ovat yksi annoksen ainesosista. Jos haluatte, niin voin tarjota kahvia tai jälkiruokaa kompensaatioksi. Annosta en voi oikein hyvittää, koska se on syöty kokonaisuudessaan.” [=Maittoi kuitenkin vaikka pahaa piti olla?]
P: “Kauheaa kusetusta! Tänhän piti olla Eksoottinen Eläin E lihaa, eikö pitänytkin? Niinhän tossa kuvaksessakin lukee, ihan selvästi vihjataan, eikö niin!”
M: “Ei, kyllä kuvauksessa lukee ihan fantasiaeläin F eikä se edes etäisesti viittaa E:hen..”

***

Kummallisia yksittäistapauksia:

Asiakas soittaa ravintolan puhelimeen tuohtuneen oloisena.
A: “Niin, että pääseekö tällä pyörätuolilla teille ollenkaan sinne sisään, vai joudunko ulos jäämään?”
Olen hyvin hämmentynyt tässä vaiheessa, koska ravintolamme on pohjakerroksessa ja kynnyksiäkään ei oikeastaan ole.
M: “Kyllä pääsee, tarvitsetteko apua sisään pääsemiseksi? Voin tulla ulos auttamaan heti.”
A: “Ei kun kaikkialla ei ajatella meitä pyörätuoli-ihmisiä. Tulen sitten ensi viikolla.”

***

Asiakaspariskunta asiakas (=A) ja vaimonsa (=V) tulevat sisään, vaimo klenkkaa _jalkaansa_ kovasti.
M: “Onko kaikki hyvin?”
A: “Ei v*tussa ole! Teillä on tuolla joku h*lvetin kaivanto keskellä tietä, nyt meni Harrikasta takavilkku ja sivukatteet ihan säpäleiksi ja vaimon _olkapää_ murtui.”
M: “Selvä, istuutukaa tuohon. Miten voin auttaa?”
V: “Särkee ihan s**tanasti. Tuo lääkettä.”
M: “Mikä särkee?”
V: “Kaikki! Kylki! [Osoittaa keskelle _kylkeään_.] Tommoset kuopat on hengenvaarallisia, ei ollu lähtö kaukana, teistä pitäis poliisille ilmottaa!”

Vaimo ei selvästikään tiennyt mihin muualle kuin egoon oli sattunut, joten pyysin esimiehen paikalle selvittämään tilannetta ja lähdin itse laittamaan jotain varoitusta kuopan viereen. Oli satanut rankasti ja epäilin, että osa parkkipaikan hiekkapohjasta olisi vajonnut sateen vaikutuksesta pahastikin. Paikalle päästyäni löydän kaatumisjäljet ja ehkä syvimmillään vain 3-5cm (etusormen päästä toiseen niveleen) syvän lätäkön. Harrikan oikea takavilkku oli lähinnä irronnut yhdestä reunasta eikä kyljessä näkynyt edes kovin montaa naarmua. Palattuani pyysin selvitystä mitä oikein oli tapahtunut, jolloin sain ehkä mitä ikimuistoisimman selityksen:

A&V: “Teidän pitää korvata meidän vilkku ja katteet ja sairaalakulut kun teillä on tommonen ansa tuolla. Ei saa lain mukaan olla tommosia kuoppia! Satoi niin rankasti että ei nähnyt yhtään eteensä[!!] ja ajettiin sitten kovaa[!!] kuoppaan, minkä luultiin olevan paljon matalampi[!!]. Se on teidän pihalla niin kaatuminen on teidän syytä[!!].”

Vielä tänä päivänä odottelemme käräjähaastetta, vaikka sellainen kovasti luvattiin…

***

Sunnuntaina tulee usein sunnuntaiajelijoita paikalle, joilla ei ole kiire mihinkään (paitsi saada ruoka tilauksen jälkeen pöytään) ja parkkeerauskin sujuu hyvin rennosti ja huolettomasti.
A: “Me ei saada meidän autoa m-i-t-e-n-k-ä-ä-n pois kun teidän pihalle on parkkeerattu toi sininen farmariauto ihan eteen! Tee asialle jotain.”
Ravintolassa 50 ihmistä, en todellakaan tiedä, kenen sininen farmariauto oli tiellä enkä viitsi lähteä kyselemäänkään. Siispä menen parkkipaikalle katsomaan mahtuuko auto ohi vai ei.
M: “Hyvinhän tuosta mahtuu, kokeilkaas ajaa hitaasti pois.”
Asiakas tekee työtä käskettyä, mutta huutelee ikkunasta, että “ei mahdu mitenkään!” ja pysähtelee 10cm välein mielenosoituksellisesti, kuin toivoen auton osuvan johonkin eikä suostu hivuttamaan autoa eteenpäin ennen kuin näytän suurin elein, että on turvallista. Kun koko prosessi oli ohi tuskallisen kahden minuutin päästä:
A: “Ai, hyvinhän se mahtui. Kiitos ja moikka!”

***

A: “Meidän ruoka ei vieläkään ole tullut, on mennyt jo puolitoista tuntia!”
M: “Voi ei, anteeksi, keittiössä on täytynyt sattua joku paha erehdys – palaan kertomaan teille tilanteen ihan kohta.”

Keittiössä löydän seurueen tilauskuitin, johon on leimattu n. 35-40min takainen kellonaika ja ruoka-annoksiakin kootaan jo lautasille.

M: “Ruokanne on juuri tulossa, pahoittelen viivästystä, mutta tällaisina kiireisinä päivinä 45min on kohtuullisen normaali odotusaika.”
A: “Mutta olemme istuneet tässä jo varmasti yli puolitoista tuntia, lähdimme kotoa klo X ja Y! Ei tämä voi olla näin.”
M: “Kuittimme mukaan ruoka tilattiin 40min sitten…”
A: “Niin, mutta olemme _istuneet_ tässä jo melkein kaksi tuntia!”

***

Tätä en ole itse todistanut, mutta esimies kuulemma useampaankin otteeseen. Pihallamme on kyltti “parkkipaikka lukitaan yöksi”. Sisälukutaito tuntuu kuitenkin hukkuvan jo parkkeeratessa ennen humaloitumista, sillä useamman kerran esimies on saanut kello 8 aamulla – siis monta tuntia ennen ravintolan avaamista – vihaisen puhelinsoiton: edellisenä iltana taksilla poistunut asiakas ei saa autoaan pois kun parkkipaikan portti on lukittu ja miten se voi olla lukittu kun se on hänen auto mikä on siellä pihalla lukkojen takana.

***

Se aasiakkaista. Sitten on tietysti oman talon väki, joita välillä jään miettimään… Kirjoitin kerran tilauskuittiin “hampurilaiseen vain ketsuppia” – etteivät laittaisi majoneesia tai vihanneksia asiakkaan toiveesta. 15min päästä hämmentyneen näköinen asiakas tulee kysymään “eikös näihin kuuluisi pihvikin…?”

– Zilla –

4 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *