Tasaraha paras raha

Kaupan kassalla on saanut tottua siihen, että monet vekslaavat kolikkojen kanssa saadakseen vaihtorahansa tasarahana, ja mieluiten vielä seteleinä. Sinänsä ihan ymmärrettävää, kasa pikkukolikoita kilisemässä pussin pohjalla on ärsyttävää kenestä hyvänsä. Minua myyjänä tämä ärsyttää siinä vaiheessa kun asiakas keksii että hänellä onkin vielä se viisitoista senttiä vasta sen jälkeen, kun olen jo ehtinyt lyömään summan koneelle. Joudun antamaan asiakkaalle kuitin joka ei täsmää, ja laskemaan vaihtorahan uudestaan päässä. Päässälasku sinänsä ei yleensä ole ongelma, mutta kassalla menee sen verran automaatiolla, että kun yhtäkkiä joutuukin laskemaan jotain, siihen voi mennä hieman kauemmin kuin se asiakkaan odottama nanosekunti.

Ja sitten on vielä niitä, jotka vievät tämän tasarahan tavoittelun asteen pitemmälle. Tilanne menee yleensä jotakuinkin näin:

Myyjä: “12,55e”
Asiakas: *ojentaa 20e setelin* “Oota mä katon olisko mulla vielä se 2,55e.”
Myyjä: “Joo.”
Asiakas:”Mulla on kaks euroa… Hei Pentti-Liisa, olisko sulla 55 senttiä?
Pentti-Liisa: *Kaivaa lompakkonsa jostain laukun/repun/taskun syövereistä, laskeskelee kolikoita aikansa* “Mulla on vaan 50 senttiä.”
Asiakas: “Äh, hei, Pirkko-Juhani, olisko sulla viittä senttiä?”
Pirkko-Juhani: *Kaivaa lompakkonsa jostain laukun/repun/taskun syövereistä, laskeskelee kolikoita aikansa* “Mulla on 20 senttiä”
Asiakas: No ei taida nyt olla.
Ja myyjä laskee vaihtorahat 20 euron setelistä sillä aikaa kun Pentti-Liisa ja Pirkko-Juhani laittavat kolikot takaisin lompakkoihinsa ja pistävät lompakot takaisin taskuihinsa.

Erityisen käsittämätöntä näissä tapauksissa on nimeomaan tämä useammalta kuin yhdeltä henkilöltä kolikkojen kyseleminen. Onko se tosiaan niin tärkeää saada se tasaraha että koko suvun tai kaveripiirin pitää vuoronperään kaivaa lompakkonsa esiin viimeisten puuttuvien senttien takia sillä aikaa kun jono takana kasvaa?

9 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *