Tekopyhä aasiakas
Olin kirkossa kesäoppaana vuosia sitten. Yleensä oli todella rauhallista ja kun eräs keski-ikäinen siististi pukeutunut nainen tuli ovesta sisään, menin sanomaan hei, kuten oli käytäntö. Nainen ei vastannut eikä katsonut päin, vaikka oli suunnilleen kolmen metrin päässä. Kysyin, kuten edelleen käytäntö oli, että voinko auttaa jotenkin. Vastauksena nainen kivahti kovalla äänellä raivokkaasti (kuvitelkaa pahin opettajanne alaluokilta) ”saanko mä olla hetken rauhassa”. Käännyin ja menin ulos vihaisena mutta pokerinaamalla.
Nainen oli siis tullut hiljentymään ja rukoilemaan. Keskustelu meni siis karrikoidusti näin ”painu sinä vittuun” ja heti perään ”olenpas minä pyhä ja ylevä kun näin täällä alttarilla pyydän itselleni hyvää onnea”.
Vieläkin nousee verenpaine kun ajattelen _miten_ tekopyhä ja ulkokultainen voi oikein olla. Eikä itse varmaan edes ymmärrä sitä. Arg!
Siinä sitä kirkon toitottamaa lähimmäisen rakkautta parhaimmillaan. 🙂
Tuliko mieleen, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti? Kirkko on monille ihmisille se paikka, josta haetaan lohtua ja hiljentymistä epätoivon ja surun hetkinä. Tuossa mielentilassa ihminen ei ehkä ole parhaimmillaan, joten _kaikilta_ kirkoissa työskenteleviltä vaaditaan erityistä hienotunteisuutta. Jos ymmärsin oikein, kävijä oli sanonut (ehkä turhan kärkkääseen sävyyn) ”Saanko mä hetken olla rauhassa” eikä ”Painu sinä vittuun”, kuten asian tulkitsit. Ja toivoisin, että kukaan ei arvostelisi kenenkään syitä käydä kirkossa. Sinä tuskin varmuudella tiedät, rukoiliko kävijä ”itselleen hyvää onnea” vai voimia selvitä vastoinkäymisistä, joista sinä et ulkopuolisena tiedä mitään.
Jos äänensävy on ilkeä tai vihainen, yhtä hyvin voisi sanoa ”painu vittuun” koska siltä toisesta tuntuisi.
Ja millä perusteella kenelläkään on oikeus satuttaa toisia ihmisiä? Kohdella kuin heillä ei olisi tunteita tai oikeuksia?
Jos on henkisesti tai fyysisesti kipeä, huonon käytöksen voi ymmärtää, mutta ei oikeuttaa.
Mitä ’hartaampi’ uskovainen on, niin sitä hankalammalta tuntuu asioiden hoitaminen hänen kanssaan. Jotkut kuvittelevat olevansa teologejakin parempia uskonasioissa, kun kertovat kaikille jotain epämääräistä Jeesuksesta tuon tuosta tai kuinka ovat pyytäneet Jumalalta apua ongelmiinsa ja kuinka kaikki on Hänen käsissään. Sitten on vielä yksi kaamea kategoria, eli maallikkosaarnaajat. Pitäisi kieltää moinen harrastus. Sen verran kakoa porukkaa ovat, yhteiskunnan ihmisjätettä.