Tervehtimisen vaikeus
Olen töissä ravintolassa, jossa on avokeittiö ja kohtaan päivittäin tuttuja ja tuntemattomia asiakkaita.
Osalle asiakkaista on suunnattoman vaikeaa perus tervehdys, vaikka ensin katsotaan päin ja jopa silmiin, mutta siinä kohdassa kun saat tervehdyksen sanottua kääntyy asiakkaiden päät nopeasti pois ja tuijotetaan lattiaa loppuaika ruokaa ottaessa.
Miksi näillä ihmisillä (keski-ikä vielä reilusti yli 35-40v ) on vaikeaa sanoa pieni ”hei” tai ”moi” tms ? Luulisi tuossa iässä olevan käytöstavat hallussa ? Osalla varmastikin kotona pieniä lapsia.. Jätetäänkö heillekin perusasiat opettamatta ??
Myöhemmin samat asiakkaat tulee kysymään gluteenitonta jälkiruokaa vieläkin ilman tervehdystä ja esittää asian ”gluteenitonta jälkiruokaa”… onko näitä pakko edes palvella??
Saman huomaan PÄIVITTÄIN työssäni asiakaspalvelussa. Tervehdin jokaista asiakasta joka myymälään tulee ja osa ei vastaa mitään. Mielestäni ”Katselen” ei ole myöskään oikea vastaus tervehdykseen…
Entäpä toisinpäin. Asiakkaana olet tullut etsimään uutta jääkaappia, jota kiertelet vertailemassa kodinkoneliikkeissä. Jokainen myyjä huikkaa heinsä (tiedät että) viran puolesta, jonka johto on käskenyt tehdä. Kun asiakas on kiertänyt 5 liikettä, ei pakkotervehdykseen ehkä huomaa vastata. ”Katselen” kertoo siitä että kontakti on huomattu, aktiivista myyntityötä ei kaivata.
Pitääkö kätellä ja smooltookit harrastaa ettei myyjällä tule paha mieli?
Siinäpä hapan henkilö. ”Pakkotervehdys” vaan sinullekin. Välitöntä myötähäpeää aina tunnen näitä omassa umpiossaan kulkevia kohtaan. Kiivetköön takaisin puuhun.
Oih, kylläpä meni päivä pilalle kun joku ei tervehtinyt. En minäkää pahoita mieltäni mykän kassan takia.
Myyjä: Hei!
Aasiakas: (sekoittaa kahviaan ilmeenkään värähtämättä katse tiukasti tiskissä)
M: Tulisko teille muuta kuin kahvi?
A: (katsetta nostamatta kaivaa lompakon taskusta)
M: Eli tää kahvi olis 1,70e.
A: (kaivaa lompakosta 2e kolikon ja viskaa sen kassalle, alle viiden sentin päähän myyjän ojennetusta kädestä)
M: Kiitos! Ja 30snt takaisin. Otatko kuittia?
A: E!!!!
….kun näitä on joitain kymmeniä päivässä, niin alkaa vahvinkin asiakaspalveluhymy hyytyä 🙂 🙂
Periaatteessa tämä ei liity ”tapaukseen” mitenkään, mutta aina välillä on tullut vastattua Terve-tervehdykseen ”Henkisesti vaikko fyysisesti?”. Mutta eipä kukaan ole siitä vetänyt hernettä nenään, ainakaan vielä. 😀
En ymmärrä miksi tästä tervehtimisestä tehdään niin iso asia? Itse myös kassatyötä tehneenä mulla on kokemusta siitä, ettei aina tervehditä tai puhuta välttämättä mitään koko asioinnin aikana. Ei se mun päivääni pilaa enkä vedä siitä hernettä nenään. Jos joku ei tervehdi, niin mitä sitten? Ei se mua haittaa, mä oon tehnyt oman osuuteni tervehtiessä ja jos en saa vastausta niin jatkan töitäni normaalisti enkä jää märehtimään jonkin yksittäisen ”hei”-sanan puuttumista. Ihmettelen, miten niin monet asiakaspalvelijatyötä tekevät pahoittavat mielensä näin mitättömästä asiasta.
Kyse on siitä, että minäkin olen ihminen ja sosiaalinen olento, ja odotan saavani sen mukaista kohtelua. Tervehtiminen on kohteliasta, sillä ilmaistaan, että toinen on huomattu. Pelkkä nyökkäyskin riittää, jos puhua ei halua, mutta juuri tuo asenne, ettei toista ole olemassa on se, mikä minua ärsyttää. Samaan aikaan kuitenkin aasi odottaa saavansa palvelua minulta, joka olen niin vähäinen ettei minua tarvitse muutoin huomioida. On hienoa, jos tervehtimisen puute ei sinua haittaa. Voin kuitenkin sanoa, että vaikka olisin kuinka ammattilainen, tällainen käytös vaivaa minua ja kyllä, se myös vaikuttaa asiakaspalvelutaitooni. Ei minulla ole halua yrittää 110%:sti asiakkaan kanssa, joka ei vaivaudu vastaamaan tervehdykseeni, kun tiedän varmasti hänen sen huomanneen. Sitä saa mitä tilaa, ja metsä välillä vastaa niinkuin sinne huudetaan.
Ravintolassa töissä olevana voin kertoo että ei se ekat vuodet ollu niin iso juttu jos ei joku tervehtiny takasi taikka kattonu silmiin , mutta viidentenä vuotena alko jo vähän pinnaa kiriä. Käytöstavat kun on vaan juttu mikä on olemassa niin miks ei moikata tarjoilijalle takas kun ravintolaan saapuu.
Tämä tervehtimättömyys ja ylipäätään puhumattommuus (esim. ei vastata kysymyksiin, kuten ”laitanko pussiin” tai kiitokseen) voi aiheuttaa ongelmia. Esim. useamman kerran on käynyt niin, jonkun ajan monologia höpötelleenä (Hei! Ei vastausta. Se tekisi sitten xx euroa. Ei vastausta. Kiitos. Ei vastausta tms.) tulee mieleen, että asiakas ei varmaan puhu suomea, joten kysyn englanniksi haluaako hän kuittia tai pussia ja sitten saanut huudot tai ivalliset naurut siitä, että miksi oletan hänen olevan joku ulkomaalainen…