Tinkijät
Olen isossa tavarataloketjussa töissä, ja minua on alkanut tosissaan pännimään ne tyypit, jotka yrittävät tinkiä uuden tuotteen hinnasta (näytekappaleiden kohdalla se olisikin ymmärrettävämpää). Sori, ei tipu hinta. Ja turha siitä sitten on kiukkuuntua, meillä myyjillä kun ei ole asiaan mitään sananvaltaa. Hinnat on kiinteät, usko tai älä. Ei tämä mikään kirpputori tai basaari ole…
Olin töissä lentokentällä kaupassa ja usko tai älä mutta meillä aivan sama juttu. Olisin ymmärtänyt jos ulkomaalaiset alkavat tinkiä kun eivät välttämättä tiedä sitä että suomessa ei yleensä tingitä mutta että suomalaisetkin lähti siihen tyyliin ”ostin tän ja tän verran tavaraa nii saanko nyt alennusta”… ja sitten suututtiin kun ei annettu edes pientä alea. Meilläkin oli kiinteät hinnat ja myyjillä ei sananvaltaa alennuksiin. Alea ei saanut edes rikkinäisistä tuotteista vaan ne vedettiin suoraan pois myynnistä. Tätäkään jotkut aasit ei ymmärtäneet vaan alkoivat että ”vaikka tää on vähän rikki niin voin ostaa jos saan alennusta etkö ymmärrä?!” ..siihen sitten piti alkaa kinaamaan että valitettavasti myyjillä ei ole valtuuksia antaa alennuksia (ja yleensä seuraavaksi oltiinkin sitten haluamassa esimiestä paikalle joka myöskin selitti saman asian..)
Ei siitä nyt vielä niin älyttömän pitkä aika ole kun Suomessakin – ainakin maaseudulla – jatkuvasti oltiin tinkaamassa hinnoista. Ei nyt ehkä ruokakaupassa, mutta muuten kyllä. Ehkä kaupungeissa tinkiminen ei sitten olekaan ollut ok? Ainakin isä tyrmistyi täysin jo n. 20 vuotta sitten kun Herttoniemen kirpparilla myyjä oli suuttunut tinkimisestä.
Ite oon myyjänä pienen paikkakunnan sekatavarakaupassa, ja tota tinkimistä kuulee joka päivä! Ja vielä ihan käsittämättömillä verukkeilla, kuten esim:
1) ”Oon vakioasiakas, käyny täälä monet vuodet!” (ja minä oon käyny siwas eikä nekää silti anna maitopurkeista alennusta)
2) ”Mä ostin näitä neljä nii kai näistä ny jotain alea saa??”
3) ”Mä tunnen omistajat, ne aina antaa alennusta!”
..ja muita klassikkoja. Eikä tietenkään mee jakeluun se että myyjät ei niihin hintoihin voi vaikuttaa… Ja herneet vedetään tietysti nenään.
Pikkuostoksista en yleensä edes yritä tinkiä, mutta jos ostan satasien hintaisen tuotteen, olisin tyhmä, jos en jollain tavalla yrittäisi tinkiä. Jos kassa on pelkkä kassa, tinkimistä ei yleensä kannata yrittää, mutta jos kassa on pikemminkin myyjä, tinkiminen voi onnistua tavaratalossakin.
Yksi tapa tinkiä on tarjouspyyntö. Tarjouspyynnöllä saadut tarjoukset ovat yleensä selvästi hintalappuhintoja alempia. Esimerkiksi isoja kodinkoneita ostaessa kannattaa aina pyytää tarjous tai edes kysyä tinkimismielessä, mikä olisi lopullinen hinta.
Jos hinta ei tinkimällä alene, voi silti saada kaupanpäällisiksi jotain hyödyllistä. Kauppiaskin hyötyy, sillä pieni alennus tai kaupanpäällinen jättää asiakkaalle hyvän mielen ja se taas saattaa saada asiakkaan kertomaan ostoksesta ja ostopaikasta tutuille.
Sama muuten pätee viallisiin tuotteisiin. Asiallinen palaute ja vikailmoitus saattaa hyvinkin tuottaa ostosta suuremman hyvityksen jopa silloin, kun tuotteen syynä ei ole valmistusvika. Maineestaan kiinni pitävä yritys saattaa jopa korjata tuotteen maksutta takuuajan päätyttyäkin, vaikka olisi epäselvää, onko vika tuotteessa vai asiakkaasssa.
Tärkeintä on aina käyttäytyä asiallisesti ja pysyä totuudessa, kun kysytään, miten tuote hajosi.
Aina kannattaa tinkiä.
Hinnoissa on ilmaa. Itse suoritan tinkimisen niin että esim. kenkiä ostaessani tingin hintaa (katsoin kännykästä mistä saisi nuo halvimmalla). Jos alennusta ei tipu, niin tilaan kengät muualta, tiedänhän jo oikean koonkin 😉
Tinkimiskulttuuri EI kuulu suomalaiseen kaupankäyntiin, PISTE. Jos ei hinta miellytä, mene muualle! Tein kesätöitä muutama vuosi sitten myyjänä ja meillä oli listat niistä tahoista, joille johto/myymäläpäällikkö oli luvannut alennusta. Käytäntöni oli, että jos löytyi nimi listasta, alennusta tippui, mutta random alennuksenmankuja sai kyllä mennä sitten ihan myymäläpäällikön puheille keskustelemaan alennuksesta. Ja harvoin sitä tippui ja harva uskalsi mennä keskustelemaan asiasta. Aika nöyrää poikaa oltiin sen jälkeen.
Tämä. Onneksi suomessa tinkiminen ei kuitenkaan ole ihan jokapäiväistä puuhaa normiasiakkaiden ja normiliikkeiden kohdalla. Rasittaisi itseäkin käydä kaupassa ja joka kerta vängätä joka tuotteen kanssa se 20min myyjän kanssa kunnes tullaan mukamas johonkin molempia tyydyttävään kompromissiin.
Kerran minulle tuli asiakas joka alkoi tinkimään silitysraudasta ja oli lukenut että myyjillä On oikeus antaa alennusta tuotteista. Kun sanoin että poistuneiden tuotteiden malleista voidaan antaa lisäale mutta silloinkin vain jos mallikappale on ainut mikä on jäljellä. Suuttui ja lähti pois