Väääähän vois antaa?

Okei, eli homma on näin:

Meidän huonekaluliikkeessä on joka viikko tarjouksia. Joka viikko. Hinnat tulee ylemmiltä tahoilta, joten minä, henkilökohtaisesti, en voi alentaa tarjouksessa jo valmiiksi olevien tuotteiden hintoja. En, vaikka ostaisit kaksi sohvaa. Tukkualennukset ovat asia erikseen, ja ne tulee aina sopia ylempien tahojen kanssa ja nekin vain silloin, kun ostaa oikeasti suuren määrän tuotteita, sanotaan, yli viisikymmentä.

Tämä on meidän liikkeessä laki. Se ei muutu, jos ruinaat. Se ei muutu, jos uhkailet. Eikä se varsinkaan muutu, jos alat lähennellä. Toisin kuin saatat olettaa, en suinkaan kilju riemusta jos alat kosketella käsivartta tai flirttailla. Päinvastoin, tulen hyvin ahdistuneeksi ja saatan jopa heittää sinut jollekin toiselle asiakaspalvelijalle.

Mutta “Kyllä sä nyt vähän voit antaa alennusta, kun mä ostan kaksi näitä 40 euron vaahtomuovipatjoja”.
“Kyllä sä nyt vähän voit antaa alennusta, kun ostan kaksi pöytää ja vielä neljä tuoliakin”.
“Kyllä sä vähän voit antaa alennusta, kun tässä ei ole sen kokoista tuolia kuin tulin hakemaan”.
“Kyllä sä vähän voit antaa alennusta, kun tuun kuitenkin ensi viikollakin hakemaan vielä huopia ja puuöljyä”.
“Kyllä sä nyt vääääähän voit antaa alennusta, kun oon tullut kymmenen kilometrin päästä asti”.
“Kotiinkuljetuksen saan varmaan kaupan päälle, kun ostan tähän sänkyyn jalatkin”.
“Kaupantekijäisiä kyllä haluan, muuten en enää koskaan tule takaisin”.
“Kerron kyllä kaikille kavereille Facebookissa, että täällä on surkea palvelu, kun mun sohvassa olikin tehdasvalmisteinen reikä ja mulle tarjottiin uusi sohva vaihdossa tilalle, mutta te vaaditte sitä vanhaa sohvaa takaisin ennen kuin annatte uuden!!!”
“Sä olet niin kiva ja mukava ihminen, sä olet niin kiva ja mukava ihminen, kyllä sä vähän voit antaa alennusta”.
“Ai, munko pitäis maksaa tää sänky ennen kuin saan kotiinkuljetuksen?!”

Tähän soppaan lisään vielä mausteeksi ihmiset, jotka lähtee ovet paukkuen, koska eivät löydä, mitä etsivät (eivätkä tietenkään vaivaudu kysymään sitä kassalta), asiakkaat, jotka luulevat mun muistavan noin 800 tarjoushintaa ulkoa, ihmiset, joiden mielestä on ihan ok repiä pakkauksia auki ja jättää ne sitten pitkin käytäviä ja vanhemmat, joiden lapset vetää rallia edestakaisin pyörätuoliluiskaa pitkin, kaatelee mallikappaleita, vetää pehmoleluja pitkin käytäviä, törmäilee hyllyihin ja alkaa vollottaa ja joiden vanhemmat suuttuu siitä älyttömästi “kun teillä on näin hankalan muotoinen liike. Me oltiin ihan maksavia asiakkaita, mutta jää nyt sitten ostamatta, kun ei tämän vertaa voi lasten perään katsoa”.

Mitä? Ollaanko me lastenvahtejakin?
Tietysti me ollaan!
Myös:
Terapeutteja
Sääennustajia
Koulukiusaajia
Deittiseuraa
Tavaranvalmistajia
Mainostentekijöitä (“HM, nämä kyllä oli sun mainoksessa tällä viikolla. Miten ne voi olla loppu?” Ja mainokset siis ovat maanlaajuiset ja menekkiä on hankala etukäteen ennakoida)
Tavaranrikkojia
Kiristäjiä
JA ENNEN KAIKKEA
Huonoja, huonoja ihmisiä, jotka ei koskaan anna alennuksia!

Kiitos kuitenkin niille asiakkaille, joiden kanssa saa nauraa yhdessä tuotteiden nimille ja kokoamisohjeille.

Rakkain terveisin Nathan, nöyrä orjanne

PS: Lakatkaahan kantamasta mallikappaleita kassalle.

– Nathan –

2 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *