Vaatekaupassa on vaikeaa

Asiakaspalvelijan uraa on joitakin vuosia takana. Työpaikkoina on ollut vaatealan liikkeitä.

A = asiakas / M = minä / V = vartija

Asiakas (keski-ikäinen nainen) soittaa joulun jälkeen, että on saanut lahjaksi tuotteen, johon on jäänyt häly kiinni ja pitäisi ehdottomasti saada vaihdettua tuote tai ainakin saada se häly irti. Ei tässä mitään, meidän moka, joten tietenkin hälyn poistaminen onnistuu.

A: Mä soitin aiemmin siitä, ku mulla on tää häly tässä…
M: Joo, minäpä otan sen heti tästä pois. Anteeksi kamalasti tätä vaivaa, jouluruuhkassa välillä sattuu näitä virheitä ja aina nuo hälyt ei porteissakaan huuda.
A: Juu, ymmärrän. Ihmisiähän tässä ollaan 🙂
M: Heh, nimenomaan. Pahoittelen tosiaan ihan kamalasti tätä mokaa, annan hyvitykseksi tällaisen lahjakortin tuonne kahvilaan. Tätä näyttämällä saa sitten ilmaisen kahvin ja pullan —
A: Siis kai te matkakulutkin korvaatte?
M: Öö, tuota… Ei me valitettavasti kyllä voida…
A: Minä jouduin TAKSILLA tulemaan ja tämä on teidän moka, niin täytyyhän se korvata! Tiedätkö sinä tyttö paljonko taksimatkat kustantavat? Siellä se taksi minua odottaa ja mittari raksuttaa koko ajan, kyllä se täytyy jonkun korvata, MINÄ EN SITÄ MAKSA!
M: Mistä asti te olette tulossa?
A: Kaupunginosasta X (mainittakoon tähän väliin, että liikkeestämme käveli ko. kaupunginosaan max vartissa ja bussejakin meni useampi linja varmaan minuutin välein sinne päin)

Sanomattakin selvää, ettei korvattu. Siitähän asiakas riemastui. Minä olin paska ja kauppa oli paska ja joulukin oli ihan perseestä.

*

Olin hälyporttien läheisyydessä laittamassa uutta tavaraa esille ja siinä jutteluetäisyydellä seisoi myös kierrostaan tekevä vartija. Meillä on aina liikkeissä käynyt mukavia vakseja (kiitos! :> ) ja tämänkin miekkosen kanssa tuli siinä hommien ohessa vaihdettua kuulumisia, miten on päivä mennyt, onko kiire ja sitä rataa.

Ohikävelevä vanhempi asiakas marssii vartijan luokse ja alkaa marmattamaan, ettei tämä hoida työtään, vaan seisoskelee ’turhanpanttina’ ja iskee jotain tytönhupakoita.
V: Kyllä mä ihan töissä olen.
A: Eikö muka mitään tähdellisempää hommaa ole? Mikään ihme, että niitä Siwojakin ryöstetään, kun vartijat ei tee mitään… Seuraavan kerran kun joku viaton myyjä siellä tapetaan, niin sinulla on kuule verta käsissäsi! Mietipä sitä!
V: Mietitään kyllä, kiitos.
A: Ja sinä siinä olet ihan yhtä paha! *osoittaa minua* Kuinka paljon sitä vartijaakin nyt tarvittaisiin jossain muualla, mutta sinä esittelet täällä sille p*lluasi ja tissejäsi! Senkin portto!
M: Eiköhän siellä sitten vartijaa hälytetä, jos tarve tulee. Kyllä me tässäkin liikkeessä tarvitaan vartijan läsnäoloa.
A: Ootkos sinä miettinyt, että saatat olla kodinrikkoja? Tuollainen nuorimies on varmasti varattu ja silloin sinä olet huorintekijä! Kodinrikkoja! Tiedätkö sinä, mitä Jeesus sanoi huorintekijöistä?!

Kun pyhää vihaa uskova mummo meinasi käydä tyrkkimään, eikä uskonut kehotusta, vartija poisti mummon liikkeestä. Seuraavana päivänä oli esimies saanut palautetta ”siitä h*orasta, joka tyrkyttää itseään jokaiselle miespuoliselle ja häiritsee vartijoiden työskentelyä.” Palaute ei johtanut toimenpiteisiin.

*
Alennuksia vinkuva asiakas, jolle joku taulapää (esimies) oli päättänyt myydä tuotteita ”kauppakeskusalennuksella”, eli siis samassa kauppakeskuksessa työskentelevät henkilöt saivat liikkeestämme -10% henkilökortilla. Ilmeisesti oli kyllästynyt jatkuvaan huutoon ja haukkumiseen. Jälkeenpäin tämä alennusoikeus hänen kohdallaan oli kumottu ja esimieskin vaihtoi työtehtäviä.

A: ETKÖ SINÄ TIEDÄ KUKA MINÄ OLEN? Minä olen senjasen johtajan vaimo, hän on hyvin tärkeä mies ja on tällä hetkellä kokouksessa! Hänellä on kuule valta päättää tämänkin puljun tulevaisuudesta! Hän voi vaikka jyrätä koko kauppakeskuksen parkkipaikaksi!
M: Valitettavasti en voi silti myydä näitä tuotteita alennuksella. Se koskee vain tämän kauppakeskuksen työntekijöitä.
A: Minä olen ennenkin saanut alennusta!
M: Se on ollut virheellisesti annettu alennus ja meille on tullut uudet ohjeet ihan omistajalta, että näin ei saa enää tehdä.
A: Minä haluan alennusta, etkö sinä tiedä kuka minä olen?!
M: Sellainen henkilö, jonka takia en riskeeraa työpaikkaani. Nyt pyytäisin teitä poistumaan, häiritsette minua ja muita asiakkaita.
A: *henkilökohtaisuuksiin menevää haukkumista ja solvaamista ja uhkailua*
M: Mä pyydän vielä viimeisen kerran teitä poistumaan. Tämän kehoituksen jälkeen pyydän vartijan auttamaan teitä poistumisessa. *vartija saapuu paikalle*
V: Saisinko pyytää tuonne ovelle päin. Tulette sitten jonain toisena päivänä uudelleen, kun on vähän parempi fiilis.
A: Älä h*lvetti koske muhun, etkö sä tiedä kuka mä olen? Sä saat potkut! Mun mies järjestää teille kaikille potkut! Te joudutte kortistoon! Te ette enää ikinä työskentele tässä kaupungissa, mun mies pitää siitä huolen!
V: En tiedä, eikä kyllä kiinnostakaan. Palautetta saa laittaa esimiehelle, jos koette kohtelun epäasialliseksi, mutta sitä odotellessa mä pyytäisin teitä nyt poistumaan liikkeestä.
A: Mä tiedän missä sä oot töissä! Odotahan kun pääset töistä! (huutaa minulle)

Vartijaa asiakas yritti vielä potkaista tai hyppiä varpaille, muttei tainnut sentään osua. Asiakas palasi saman show’n kera muutaman tunnin päästä, vartija jouduttiin kutsumaan jälleen paikalle poistamaan asiakasta. Kyseinen asiakas meuhkasi vielä liikkeen ulkopuolella sen verran kovaan ääneen, että hänet poistettiin lopulta koko kauppakeskuksesta. Sen verran paljon nuo uhkaukset jäivät kuitenkin mieleen pyörimään, että vartija varmisti pääsyni autolle, ettei tuo asiakas olisi hypännyt jostain vielä niskaan.

Pahempiakin tarinoita riittäisi, mutta ehkä tästä nyt ensialkuun, ettei tule liian pitkää 😀
Jostain syystä koen silti aspa-ammatin ’omanani’ ja useimmiten pidänkin tästä työstä, törppöjä vain sattuu silloin tällöin kohdalle.

– Annie –