Vaatekauppakäyttäytyminen

olen ollut vaatekaupassa töissä vuosia. Olen huomannut, että ihmiset tuntuvat pitävän tietynlaista käyttäytymistä sallittuna, varsinkin alen aikaan. Liike jossa työskentelen on suuri, ja kuten monessa kaupssa nykyään, siellä ei ole tarpeeksi työntekijöitä yhtä aikaa töissä. Niinpä usein kuultuja kysymyksiä ovat esimerkiksi: ”miksi täällä on aina näin sotkuista? Miksi teillä joutuu aina jonottamaan? Miksi et voi tulla sieltä sovituskopilta toiseksi kassaksi?” Näihin ja moniin muihin kysymyksiin on tulossa vastaus.

Sovituskopit. Monen mielestä tuntuu olevan itsestään selvää, että sovitettuaan vaatteet saa jättää koppiin, vaikka ulkopuolella on selvät tangot vaatteita varten. Ymmärrän, jos kalliissa kunnon vaateliikkeessä saa näin toimia. Oma myymälämme sen sijaan on halpisketju, jossa asiakas sovittaa usein kolmen euron vaatteita, ja täten itsepalveluun painoittuva liike. Joka asiakkaalle ei ole omaa työntekijää joka sovituskerran jälkeen, joten vaatteet TULEE TUODA POIS kopista sovituksen jälkeen. Onko seuraavan asiakkaan mielestä mukava tulla sovittamaan, kun koppi on täynnä vaatteita? Onko se itsestäsi kivaa? Tuskinpa vain.

En valittaisi, jos kopeista löytyisi tuotteita, jotka ovat jätetty sinne siististi henkaroituina tai laskostettuina penkille. Usein kuitenkin vaatteet on jätetty puoliksi lattialle, ne ovat nurin päin ja meikkitahraisia. Ymmärrykseeni ei mahdu, että asiakas sovittaa valkoista paitaa, ja jättää sen LATTIALLE sovituksen jälkeen. Kun vaatteeseen tulee likatahra, se menee hävikkiin: jos siis kohtelet tuotetta kaltoin, on se verrattavissa ostopäätökseen. Kuinka mukavaa seuraavan asiakkaan on ostaa likainen, lattialla sotkettuna ollut tuote? Sovitettuja tuotteita tulisi siis kohdella niin, että myös seuraavan asiakkaan on niitä mukava tarkastella ja sovittaa. Käännä siis kaikki tuotteet oikein päin, laita ne henkareihin ja tuo ne siististi tangolle tai vie paikoilleen. Oletko muuten huomannut pienet narulenkit useissa paidoissa? Ne kuuluu laittaa henkarin ”kaulan” ympärille niin, että tuote ei tipahda henkarilta saman tien lattialle.

Niin, se henkarointi. Olet varmaan huomannut, että henkareita on monen laisia. Onko siis väliä, laitatko paidan housuissa olevaan henkariin, tai toisin päin? On sillä. Jokaisella luulisi olevan sen verran maalaisjärkeä, että tajuaa, mikä henkari on ollut millekin tuotteelle. Paita, joka on ujutettu housuhenkariin? Ei kovin mairitteleva näky seuraavalle asiakkaalle.

Lattialla. Joskus takkia voi sovittaa peilin edessä menemättä sovituskoppiin, se on ihan ok. Tämän jälkeen tuote tulisi kuitenkin laittaa takaisin henkariin ja palauttaa omalle paikalleen. Jos takki viskataan lähimpänä olevan telineen tai pöydän päälle, peittää se alla olevat tuotteet muilta asiakkailta. Pahimpina päivinä olen siivonnut kahdenkymmenen takin vuoren pöydän päältä. Toinen asia koskee herkkiä neulepaitoja: myös niitä on kiva sovittaa jonottamatta myymälässä, mutta viimeinen asia, joka kannattaa sovituksen jälkeen tehdä, on viskata neule jonkin telineen päälle. Kun seuraava asiakas yrittää ottaa neuleen siitä, sen neulos on jäänyt kiinni alla oleviin henkareihin, ja langanvetämien seurauksena tuote menee hävikkiin. Joku olisi muuten voinut haluta ostaa sen viimeisen S-koon, jonka sinä viskasit lattialle tai siihen telineen päälle.

Miksi siis emme voi kaikki olla kassalla ehkäisemässä jonon syntyä? Koska jonkun on siivottava jälkesi myymälässä. Joku voisi ajatella, että se juuri on tehtävämme vaatekaupassa. Ei ole näin. Tehtävämme on taata, että tuotteet ovat mahdollisimman hyvin asiakkaille saatavilla. Tämä siis tarkoittaa, että päivän aikana suunnittelemme kauniit esillepanot, jotta asiakas löytäisi sopivia yhdistelmiä helposti. Samoin tehtävämme on täydentää myymälää varastosta, jotta kaikki koot olisivat saatavilla. Emme kuitenkaan ehdi panostamaan näihin asioihin, koska joudumme siivoamaan asiakkaiden jälkiä ympäri myymälää. Ihan siis toisia asiakkaita ajatellen, poistetaan itsekkyys vaatekaupassa ja taataan muillekin mahdollisuus sovittaa kaikkia haluamiaan tuotteita!

Jaa tämä tarina:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *