Vapaan kasvatuksen hedelmät

Olen töissä elokuvavuokraamossa. Asiakkaita käy laidasta laitaan, mutta yksi suurimpia ongelmia aiheuttava asiakaskunta on perheet, joissa pienille lapsille ei osata/haluta pitää minkäänlaista kuria. Heti kun ovesta astutaan sisään, nämä vaahtosammuttimen kokoiset pikkuihmiset ryntäävät suoraan irtokarkkien kimppuun. Vanhemmat sitten vaihtelevasti joko A: lammasmaisesti määkivät, että “Tuleppas nyt Pirjo-Anneli pois sieltä” tai B: Unohtavat olevansa vastuussa näistä pikkuihmisistä ja keskittyvät valkkaamaan itselleen elokuvaa.

Minusta on yksinkertaisesti raivostuttavaa, että aikuinen ihminen antaa periksi pienelle lapselle, vaikka lapsen saisi pois karkkien kimpusta yksinkertaisesti ottamalla syliin. Pahimmillaan homma menee siihen, että lapsi vetää käsin karkkia rasioista suuhunsa, ja kun karkki ei olekaan hyvää niin sylkee ne suustaan takaisin laatikkoon. Kukaan ei halua syödä kerran imeskeltyjä ja pureskeltuja karkkeja. Tässä vaiheessa vanhemmat yleensä vain väkinäisesti naurahtavat, että “Äläs nyt Pirjo-Anneli viitsi, tuus pois sieltä”, mutta elettäkään ei tehdä lapsen poishakemiseksi. Viimeistään tässä vaiheessa myös minun sietokykyni on ylitetty, ja puutun tilanteeseen. Lähestulkoon poikkeuksetta saan vihaisia mulkaisuja ja jotain epämääräistä muminaa vastaukseksi, kun menen paimentamaan pikkupiltin pois karkkien kimpusta. Nykyään en enää jaksa välittää vanhempien draamailusta ja pilttien melkovarmasta itku-/raivokohtauksesta, vaan mietin asian niin että mieluummin pahoitan yhden perheen mielen, kuin kaikkien muiden asiakkaiden jotka joutuisivat syömään näitä limamössökarkkeja.

Toiveena teille, jotka tulette pikkulasten kanssa asioimaan mihin tahansa kauppaan. Lastenne vahtiminen on teidän velvollisuutenne, ei myyjän!

7 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *