Vapaan kasvatuksen hedelmät
Olen töissä elokuvavuokraamossa. Asiakkaita käy laidasta laitaan, mutta yksi suurimpia ongelmia aiheuttava asiakaskunta on perheet, joissa pienille lapsille ei osata/haluta pitää minkäänlaista kuria. Heti kun ovesta astutaan sisään, nämä vaahtosammuttimen kokoiset pikkuihmiset ryntäävät suoraan irtokarkkien kimppuun. Vanhemmat sitten vaihtelevasti joko A: lammasmaisesti määkivät, että ”Tuleppas nyt Pirjo-Anneli pois sieltä” tai B: Unohtavat olevansa vastuussa näistä pikkuihmisistä ja keskittyvät valkkaamaan itselleen elokuvaa.
Minusta on yksinkertaisesti raivostuttavaa, että aikuinen ihminen antaa periksi pienelle lapselle, vaikka lapsen saisi pois karkkien kimpusta yksinkertaisesti ottamalla syliin. Pahimmillaan homma menee siihen, että lapsi vetää käsin karkkia rasioista suuhunsa, ja kun karkki ei olekaan hyvää niin sylkee ne suustaan takaisin laatikkoon. Kukaan ei halua syödä kerran imeskeltyjä ja pureskeltuja karkkeja. Tässä vaiheessa vanhemmat yleensä vain väkinäisesti naurahtavat, että ”Äläs nyt Pirjo-Anneli viitsi, tuus pois sieltä”, mutta elettäkään ei tehdä lapsen poishakemiseksi. Viimeistään tässä vaiheessa myös minun sietokykyni on ylitetty, ja puutun tilanteeseen. Lähestulkoon poikkeuksetta saan vihaisia mulkaisuja ja jotain epämääräistä muminaa vastaukseksi, kun menen paimentamaan pikkupiltin pois karkkien kimpusta. Nykyään en enää jaksa välittää vanhempien draamailusta ja pilttien melkovarmasta itku-/raivokohtauksesta, vaan mietin asian niin että mieluummin pahoitan yhden perheen mielen, kuin kaikkien muiden asiakkaiden jotka joutuisivat syömään näitä limamössökarkkeja.
Toiveena teille, jotka tulette pikkulasten kanssa asioimaan mihin tahansa kauppaan. Lastenne vahtiminen on teidän velvollisuutenne, ei myyjän!
En ole ostanut irtokarkkeja enää vuosiin. Pussikarkit kelpaavat oikein hyvin, eikä tule yylätyksiä kassala kun tietää tarkkaan paljon pussillinen maksaa. Irtokarkkeja tuli ostettua ylimääräisiä: ”yksi vielä mahtuu”.
Niin tuttua.. kun olin pienessä kirjakaupassa töissä niin tapahtui alituiseen että vanhemmat meni itse jonnekin pokkarihyllylle ja nämä pikkupiltit juoksivat suoraapäätä lastenkirjojen hyllylle alkaen repiä kaikki mahdollinen alas. Vanhemmat tyytyi huutelemaan justiinsa että ”äläs nyt Pertti-Jaakko viitsi” ja jatkoivat kirjojen selailua. Sitten kun menin itse komentamaan lapsia että nyt pois sieltä niin vanhemmilta tuli vihaisia mulkaisuja, jotkut aloittivat jopa että ”älä sä ala mun lasta komentaa”… Kuinkas sitten olis käynyt jos hyllyt olis tullu alas lapsen päälle kun nämä piltit usein roikkuivat kiinni hyllyn reunoissa… sitä saa miettiä.. Usein kuitenkin näiden perheiden jäljiltä jäi mukava sotku lattialle jonka myyjä eli minä joutui sitten siivoamaan kun vanhemmat ei osanneet alkeellisimpiakaan käytöstapoja aka korjataan omat jäljet myös ne lasten tekemät sotkut.
Aivan samat kokemukset! Olin eräässä kierrätyskeskuksessa töissä kirjapuolella. Järkyttävää, kuinka vanhemmat eivät osaa pitää jöötä pennuilleen! Kirjat revittiin alas hyllyistä tai työnnettiin hyllyn takaseinään kiinni, jolloin ne eivät näkyneet niin hyvin yms. Ovelia kersoja vieläpä, eivät koskaan sotkeneet kun oli henkilökuntaa näkemässä.
Työkaverille kävi lähes samoin. Oli lamppuhyllyllä hyllyttämässä lamppuja, niin vieressä oli isä lapsensa kanssa. Siinä sitten isä etsii oikeaa lamppua, ja lapsi heittää lampun lattialle, jolloin kollega ärähti sille. Siinähän isä kääntyy ja alkaa huutamaan, että älä sinä minun lastani komenna ja sanoi menevänsä kilpailijalle lamppuostoksille.
Ai että. Eläinkauppa. Sinne on kiva dumpata lapset siksi aikaa, kun käväsee itse toisella puolen käytävää isommassa ruokakaupassa. Ihan pikkuvinkki, ei olla päiväkoti.
On mukavaa yrittää palvella asiakkaita, kun samalla vahdit pikkueläinten lasiseinää naputtelevia (tai hakkaavia) pikkuriiviöitä. Nämä ihanat levittelevät myös hyllystä koirien/kissojen leluja pisin käytäviä ja vinguttavat niitä ihania piippileluja. Yritä niitä sitten kauniisti ohjata ja ojentaa muun työn ohessa. Parasta tämä on silloin, kun vanhemmat ovat itse paikalla, eivät välitä huomata, eivätkä tee asialle mitään. Samalla yrität keskustella jonkun muun asiakkaan kanssa, kun Pirjo-Irmeli juoksee pisin kauppaa vinkulelu kädessä kauhean tauottoman piippauksen kera ja käy joka kierroksella hakkaamassa laseja muutamaan otteeseen, jos vaikka sais sen kivan pikku hamsterin liikkeelle.
Kun saat edellisen asiakkaan kanssa asiasi päätökseen ja käyt hyvin ystävällisesti nappaamassa lelun pikku kiusankappaleelta ja ilmoitat kivalla ystävällisellä äänellä sen olevan ihan vaan koiria ja kissoja varten, eikä laseihin saa naputella, koska eläimet nukkuvat, niin eikö äiti- tai isähenkilö (harvemmin isä) paukkaa sieltä raivona kun ei meidän lapselta oteta kädestä.
Kiitos tästä.
Miksi et pistänyt vanhempia maksamaan tuhottuja karkkeja? Ymmärtääkseni ihan laki pakottaisi mokomat korvaamaan vaikka koko rasian.
no tämä! kyllähän se niin on, että tuossa tapauksessa loputkit rasiassa olevat karkit ovat kontaminoituneet ja ne olisi pitänyt myydä sylkevän lapsen vanhemmille, pakolla siis. Hävikkiinhän ne muuten menee?!
Ehei.. kauppias myy vaikka ulosteiden sotkemat karkit jos ei kiinni jää. Lammasmaisesti ei uskalla vaatia asiakkaalta korvaamaan eikä halua tehdä tappiota. Tästä seuraa että myydään vaikka mitä myyntikelvotonta että rahat saadaan. Kauppias on kauppias vaikka voissa paistaisi.
Tuontyyppiset vanhemmat ja lapset kyllä ärsyttävät yli kaiken. Omassa liikkeessämme on mm. köysillä ja pienillä ”aidoilla” rajattuja alueita joiden sisäpuolella on mm. näytekappaleita esillä, ja luulisi aitaamisen jo kertovan siitä ettei kappaleisiin saa koskea, mutta vanhemmat eivät tee elettäkään kun piltit ryömivät köysien ali ja alkavat esim. kämmenillään hakkaamaan tavaroita tai kiipeilevät niihin. Liikkeessämme on myös vähän kalliimpia asioita ja esillepanoja, ja onneksi suurin osa vanhemmista tajuaa laittaa lapset ruotuun viimeistään siinä kohtaa kun hihkaisen, että mikäli tuote/esillepano X vahingoittuu, perästä tulee viisinumeroinen lasku.