Yksinkertaiset ohjeet tuottavat vaikeuksia.

Helsingissä järjestettiin joitain kuukausia sitten eräs kansainvälinen tapahtuma, jotka vaativat kävijämäärien takia tiloja Messukeskuksesta. Olin kyseisessä tapahtumassa järjestyksenvalvojana (eli JV), ja kaikkien iloksi tapahtumassa vältyttiin suuremmilta häiriöiltä. Puhumassa oli jopa maailmankuuluja julkkiksia. Kukaan ei yrittänyt provosoida ketään tai ilkeillä JV:ille, ja kaikilla oli kivaa. Niinpä kertomani tapahtumakaan ei ole järin negatiivinen, enemmälti huvittava.

Messukeskuksen yhteydessä toimii hotelli, ja näiden välissä sijaitsee eräs anniskelupaikka. Kyseistä kuppilaa ja Messukeskusta yhdistää käytävä, joten ravinteliin pääsee sekä hotellin aulan, että keskuksen kautta. Keskuksen sulkeutuessa illalla, tarvittiin kuppilaan yhdyskäytävän puoleiselle ovelle JV vahtimaan, ettei kukaan yritä poistua vahingossa keskuksen tai käytävässä sijaitsevan hätäpoistumistien kautta, ja ohjeistaa poistumaan hotellin aulan läpi. Useimmille tämä meni perille selkeää englantia käyttäen, mutta sitten paikalle tuli pari brittiläistä daamia. Lontoon murteella käyty keskustelu meni jokseenkin alla kuvatulla tavalla.

Minä: Pahoitteluni, mutta tätä kautta ei enää pääse pois. Keskus on valitettavasti suljettu.

Daami 1: Mitä? Minkä takia?

M: Keskus ei ole enää tähän aikaan auki. Teidän täytyy- –

D2: (Keskeyttää minut) Mutta me haluamme päästä pois, miten me pääsemme?

M: Hotellin aulan kautta. Eli, käännytte baaritiskin vieressä olevan kulman taakse [nyökkään ja osoitan daamien takaoikealla sijaitsevaa kulmaa], ja – –

D1: (Jälleen keskeytys) Mutta kun minulla on niin huono suuntavaisto!

D2: Etkö sinä voi tulla näyttämään meille, me emme löydä!

*Olin muutaman sekunnin täysin mykkänä, luulin daamien pilailevan, jonka jälkeen jatkoin.*

M: En valitettavasti voi poistua paikalta. Mutta voin taata, että tuon baaritiskin vieressä sijaitsevan kulman takaa löytyy tie pois.

D1 ja D2: Mutta kun emme me osaa!

Keskustelua jatkui joitakin minuuttia edellä mainittuun tyyliin. Käytin kieltämättä kaikki tuntemani ilmaisutavat sen selittämiseen, ettei tarvitse kun vilkaista osoittamani kulman taakse. Tätä seurasi jälleen vaade, että heidän ehdottomasti täytyy päästä keskuksen kautta pois. Yhdessä vaiheessa toinen daameista väitti, että hotellin aulan puoleinen ovi olisi suljettu tai lukittu (mikä ei voi pitää paikkaansa, koska JV-toverini kertoivat oven olleen koko ajan auki, kun myöhemmin kerroin tapahtumasta).

Lopulta tilanne päättyi. Daamien edelleen kiertäessä verbaalista kehäänsä ja minun vääntäessäni jo heille kertomaani faktaa rautalangasta, sattui eräs asiakas jälleen pisteelleni. Kerroin herralle saman kuin muillekin, eli saman mitä olin jo useamman kerran kertonut daameillekin: herra poistui hotellin aulaa kohti, ja daamit päättivät ryhtyä seuraamaan miestä, enkä daameja enää nähnyt.

Daamit eivät olleet ollenkaan ilkeitä tai asiattomia, päinvastoin erittäin ystävällisiä tilanteesta huolimatta. Minua vain huvitti toisen tokaisu tämän huonosta suuntavaistosta: kuppilan takaosan kautta poistumiseen ei todellakaan tarvittu kummempia ohjeita, ja kaikille muille englanniksi joviaalisti selostamani ohjeet tuntuivat selviöiltä. Kumpikaan daameista ei vaikuttanut erityisen päihtyneeltä tai ymmärtämättömältä, joka vain korostaa tilanteen huvittavaa absurdiutta. Oliko sitten heillä jostain syystä hinku päästä keskukseen seikkailemaan, tai yksinkertaisesti halu jäynätä JV:tä, kas siinä kaksi varteenotettavaa teoriaa. Minne he tämän jälkeen suuntasivat ja, mikä mielenkiintoisempaa, löysivätkö perille haluamaansa paikkaan – heidän seikkailuistaan tämän jälkeen minulla ei ole tietoa.