Yökerhon aasiakkaat

Työskentelen yökerhossa lipunmyyjänä ja vastaan tulee jos jonkinmoista. Yleisimmät ärsytystä herättävät asiat ovat kuitenkin:

-“Miks tää lippu on näin kallis?”
Jaa-a, kuule. Haluatko jonkin hinta-laatu-suhdearvion, mahdollisen hinnan kehityksen viimeisen neljän vuoden ajalta ja sen syyt vai miten ihmeessä tuohon pitäisi vastata? Miksi maitolitra maksaa kaupassa x määrän?

-“12 euroo?? Siis oikeestikko? Oikeesti siis 12 euroo vai? Ihan oikeesti?”
-Eikun ootas, kunhan lasken leikkiä. Työni on istua tässä viisi tuntia ja juksata teitä hinnoista.

-“Voisko tähän saada jonkun alennuksen kun tää lippu kerran maksaa näin paljon?”
Itseasiassa joo. Pistämme mahdollisimman korkean hinnan lipulle ja hinta toimii ikäänkuin ehdotettuna hintana ja nostamme hintaa, jotta voisimme myydä sen sitten asiakkaan pyynnöstä hänelle halvemmalla.

-“Voinks mä käydä vaan kattomassa ja jos jään niin tulla maksamaan lipun?”
Et voi. Ensinnäkin, hinnassa ei ole mitään tyytyväisyystakuuta ja toisekseen, minä en lähde sinua sieltä tanssilattialta metsästämään kun sinua ei yhtäkkiä näy eikä kuulu maksamaan lippuasi.

-“Ei siellä ollukaan hyvä meno, voinko saada rahat takaisin?”
Et voi. Ks yllä, lipussamme ei ole mitään laatutakuuta, ostettu lippu on ostopäätös. Muutama aasiakas on jopa tästä vängännyt ja vedonnut 14 päivän palautusoikeuteen! Ei tämä ole mikään t-paita, vaan pääsylippu. Et sinä voi mennä elokuviinkaan ja leffan päättyessä vaatia rahoja takaisin jos leffa oli huono.

-“Mikä meininki siel on?”
Jaa en tiedä. Istun kolme kerrosta alempana ja olen istunut tässä ovien aukeamisesta lähtien. Kristallipallo jäi nyt kotiin.

-“Miks sä istut tässä joka viikonloppu?”
Koska olen täällä töissä. Samalla tavalla kun sinä istut omalla työpaikallasi todennäköisesti ma-pe 9-17.

-“Lähetkö tanssimaan? Ai et? Lähetkö jatkoille? No lähetkö panee?”
Ei kommentteja.

-*törkkää minulle narikkalapun* “saanks mä mun takin”
Saat varmasti kun menet hakemaan sen sieltä narikasta minne sen puoli tuntia sitten jätit, kolme kerrosta ylöspäin. Keskustele jatkuu usein näin.
Minä: aivan varmasti saat sieltä narikasta mihin sen jätit.
A: mä jätin sen tähän.
M: Näkyykö minulla tässä takkeja?
A: Ei.
M: Noniin no haepa sitten takkisi sieltä mihin sen ihan hetki sitten jätit, kolme kerrosta ylöspäin tosiaan.
A: Mihin mä sen jätin?
No sitä sietää miettiä tai jättää ensi kerralla viimeinen shotti juomatta.

-“Hei voitsä vähän puhua noille ovimiehille kun mun kaveri ei pääse sisään ku sil ei oo henkkareita?”
-En. Minulla ei ole mitään valtuuksia puuttua heidän työhönsä, niinkuin hekään eivät puutu minun työhöni. Kuulostaa mielestäni aika järkevältä että ihminen ei pääse sisään ilman henkilöpapereita

-*kovaan ääneen* “TÄÄ ON KYLLÄ EKA KERTA KUN TÄNNE JOUDUN MAKSAMAAN SISÄÄN, EKA KERTA EI ENNEN IKINÄ EN OO MAKSANUT *katsoo minua silmiin* AINA ENNEN VIPPI-JONOSTA TULLUT”
-Jaa? No kerta se on ensimmäinenkin. Mitä tähän pitäisi sanoa? Ai anteeksi Herra Tärkeä, en huomannut että se olit sinä, mene vain ilmaiseksi! Jos ovimiehet ovat sinut tähän ohjanneet niin maksat lipun oli se ensimmäinen tai neljässadas kerta.

-*Toinen Herra Tärkeä pyyhältää lipputiskini ohi mitään sanomatta*
Pysäytän että anteeksi, lippu olisi sen 12 euroa.
-“Eiku tää on ihan ookoo”
-Jaa mitenkä niin? Tässä kohtaa tarkistan aina asian ovimiehiltä ja ovimiehet ovat ohjanneet aasin VIP-jonoon ja aasi ymmärtämättä mikä on vasen ja mikä oikea tulee tieten tahtoen maksavien jonoon. Mistä minä voisin tietää kuka sinä olet tai että tämä on “ookoo”? Jos sinä tulet tiskini ohi, sinä maksat, en ole mikään ajatustenlukija enkä todellakaan tiedä kuka olet varsinkin jos et ole kukaan.

12 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *