Kassana erikoistarvikeliikkeessä

Ajattelin jakaa kokemukseni muutaman vuoden takaisesta kesätyöstäni myyjänä eräässä isohkossa erikoistarvikeliikkessä. Eniten siellä ärsytti kaksi asiaa: asiakkaat, jotka olettivat että kassa on sama kuin asiantuntija ja alennusrumba.
Tiesin perusasioita kyseisestä harrastuksesta ja autoin mielelläni asiakkaita heidän ongelmissaan, jos satuin tietämään heidän asiastaan tarpeeksi eikä ollut ruuhkaa. Sain jopa kiitosta asiantuntijoilta, kun helpotin heidän työtaakkaansa. Työhaastattelussa minulle oli kuitenkin sanottu, että myyjä ei ole asiantuntija ja että haastavissa ongelmissa minun oli ohjattava asiakas asiakaspalvelupisteelle. En tietenkään oleta, että kaikki asiakkaat tietäisivät liikkeen käytäntöjä, joten ystävällisesti ohjasin kaikki haastavat, asiantuntemusta tarvitsevat tapaukset asiakaspalvelupisteelle. En todellakaan tietänyt mitään moottoreista tai pumpuista, joten kassa ei ollut oikea paikka. Suurin osa asiakkaista lähti kassalta palvelupisteelle mukisematta, mutta osa tivasi, että siellä on kamala jono, joten enköhän minä nyt vaan voisi kertoa hänelle tästä pumpusta ja mistä löytyisi sama tuote. En voi alkaa satuilla pumpusta, jonka teknistä dataa en osaa ja jonoakin on kertynyt kassalle.

Liikkeen kassajärjestelmä oli myös aika kömpelö. Jos systeemiin ei muistanut laittaa alennusta ostotapahtuman aikana, ostos piti perua, lyödä tuotteet uudestaan ja muistaa se alennus. Alekäytöntö oli muutenkin aika ärsyttävää tässä liikkeessä. Vakiasiakkaiden lisäksi asiatuntijat saattoivat solmia asiakkaan kanssa alen, josta tositteena asiakas antoi kassalle asiantuntijan kirjoittaman käsinkirjoitetun lapun (nimikkopaperille onneksi) alesta ja joskus unohdin antaa alen, kun yksinkertaisesti unohdin koko lapun. Minun moka tietysti täysin ja suurin osa asiakkaista ymmärsi virheen ymmärtäväisinä. Kerran eräs aamu meni kuitenkin pilalle, kun unohdin erään herran alen ja siitähän riemu repesi, vaikka kuinka pyytelin anteeksi. Herra oli muutenkin vähän ruutitynnyri eikä kuunnellut yhtään mitä sanoin ja sitten alennuksen unohtaminen katkaisi kamelin selän ja siihen jäivät herran ostokset.

Lopuksi vielä tarina, joka tosin ehkä kuuluisi enemmän aasipalvelun puolelle, mutta menköön samaan syssyyn. Eräs perhe oli ostellut isomman satsin tuotteita ja kassalla mies antoi vielä tositteen, että oli saanut neuvoteltua alen. Mielestäni olin muistanut alentaa hintaa, mutta mies tuli hetken päästä ostotapahtumasta hyvin kiukkuisena ja sanoi, että ale oli unohtunut. Hänen äänensävynsä ja asenteensa saivat jo sarven kasvamaan otsassani, mutta yritin pysyä tyynenä. Ynnäilin hintoja ja sanoin, että sain saman summan. Miehen ääni alkoi olla jo huutoa, joten oli hyvin vaikea pysyä itse rauhallisena, mutta ynnäilin uudestaan ja totesin, että ale oli sittenkin unohtunut ja erotus on 20€. Kysyin melko kireällä äänellä että haluaako herra rahat käteisenä vai kortille. Löin setelin pöytään ärtyneenä. Sitten tuli seuraavan asiakkaan vuoro ja tein sen aloittelevan aspan virheen, että purin kiukkuani häneen. Huokailin ja asenteeni oli aika pahasti p***eessä. Tästä sitten asiakas suuttui ihan oikeutetusti ja kiukkuhypnoosini lähti saman tien. Pyysin kovasti anteeksi käytöstäni ja sanoin että olin vasta pari viikkoa ollut hommissa. Se ei tietenkään saisi olla mikään tekosyy kiukutteluun. Annoin herralle 5% alennusta (tämä oli suurin ale jonka sain myyjänä antaa ilman lupia johdolta) ja lähtiessä asiakas vielä sanoi, että anteeksi kun hermostuin ja minusta tuntui, että tämäkin myrskyisä välikohtaus päättyi lämpimiin tunnnelmiin enkä kuullut tapauksesta sen koomin eli tuskin minusta oli tehty valitusta. Sen jälkeen skarppasin myyjänä todella paljon ja pyrin palvelemaan kaikki ärsyttävätkin tapaukset tyynesti ja asiallisesti ja kärsivällisyyttä kyllä tarvitiin sillä kyseisen likkeen asiakaskunta oli kirjavaa ja se suhtautui kalliiseen harrastukseensa intohimoisesti.

Jaa tämä tarina:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *