Syypää kaikkeen

Olin aloittanut uudessa työssä ja ilmoitin jo työtä hakiessa pomolle joka haastatteli etten ole koskaan ollut lihatiskissä. Pomo lupasi kattavan perehdytyksen ja avun.

Kaikkea muuta minut pistettiin työvuoroissa tekemään kuin lihatiskiin ja kun tein siellä ekan vuoron minut haukuttiin työkavereiden toimesta maanrakoon kun ”häiritsin” kysyessäni jotain.

Parin päivän päästä palvelin asiakasta joka halusi salamipötköstä siivuja 200g. Siivutuskone oli jostain ajalta ennen kristusta ja tuhottoman jäykkä. Hiki otsalla höyläsin pötköä, että asiakas saa grammalleen sen 200g. Muutama siivu jäi tavoittelematta täydellistä pyöreää reunusta, mutta koska asiakas tuijotti toimitusta tarkkaan ja hymyili nyökkäillen niin jatkoin. Vaaka näytti pian 194 grammaa ja asiakas sanoi sen riittävän hyvin. Paketoin, ojensin ja vaihdettiin iloiset kiitosheipat.

Menee parisen tuntia ja asiakas on tullut takaisin keskustelemaan esimieheni kanssa. Kohta esimies tulee räyhäämään minulle kuinka osaamaton tunari olen ja heiluttelee aiemmin myymiäni salamisiivuja naamani edessä ennen kuin paiskaa ne biojätteeseen ja hieroo kalan perkuisiin.

Asiakas oli tullut valittamaan tutulleen eli esimiehelleni saatuaan kuuluma epäystävällistä asiakaspalvelua ja täyttä roskaa kun odotti laatuleikkelettä.

Miksi asiakas ei voinut ostaessaan kertoa, että ei ole tyytyväinen siivuihin? Miksi asiakas hymyili minulle ottaessaan pakkauksen vastaan kun oli kerta vieressä vahdannut koko toimitusta ja työni jälkeä? Miksi esimies uskoi suoraan asiakkaan versioon tapahtuneesta!? Ja miksi minulle tuli huutaa kaikkien kuullen ja vieläpä hyvitellä aasiakasta uudella (täysin samanlaatuisella tuotoksella) ja lahjakortein?

Hetkeksi meni usko ihmiskuntaan…