Yleistä kitinää kassatyöskentelyn sietämättömästä vaikeudesta

Heipähei! Tämä seuraava lista sisältää kaikkea yleistä patoutumaa jota ehtii kerääntyä neljän vuoden sisään pienessä erikoisliikkeessä työskennellessä. Jos jollekkin tulee paha mieli,sitten tulee. Niin on tullut monesti minullekkin ihmisten idioottimaisuutta seuratessa.

1. Kuitin käsittelyn vaikeus. Miksi on välillä todella vaikeaa sanoa “en kiitos tarvitse”. On kivempaa vetää kuittia ojentaessani käsi valonnopeudella pois alta kuin spitaalinen olisi koskettamassa. Toinen hyvä tapa on rytätä kuitti ja jättää se kassia varten olevalle tasolle tai viskata tyylikkäästi lattialle. Ehdoton suosikkini on ylimielinen mulkaisu ja mielenosoituksellinen kuitin jättö tiskille nenäni alle.

2. Rahan antaminen. Kättä voi ojentaa minua kohti. Se ei ole vaikeaa. Ilmeisesti vain on hauskempaa katsoa kun minä valun tiskin yli kurottelemaan rahoja kourastasi. Sama kun vaihtorahaa tulee takaisin. Tekisi mieli tunkea kolikot omaan taskuun ja tokaista “älä nyt sentään noin innoissai ota rahojasi takaisin”.

3. Rahan antaminen vol. 2. Minä odotan kämmen auki maksua mutta kolikot on kivempi paiskata siihen tiskille ja katsella kun minä lyhyillä nakkisormilla ja kynsillä noukin niitä siitä. Kuitenkin kun rahaa on tulossa takaisin niin sitten ollaan melkein suussa asti käsi ojossa odottamassa että ojennan ne. Hitto että silloin tekisi mieli paiskata vastavuoroisesti killingit tiskiin…

4. Tervehtiminen. Vanha jo tarhassa opittu taito. Joillakin vain ilmeisesti ei riitä äly tähän yksinkertaiseen sananmuodostukseen. Jotkun välkymmät yksilöt osaavat silti “tervehtiä” tyyliin: “yks tommonen tosta”.

5. Pussit. Joskus kysyn tarviiko asiakas pussia, joskus en (esim. em.tilanteesa). Huvittavaa että välillä se pussi pitää vaatimalla vaatia jollekkin 5cm x 5cm kokoiselle tavaralle. Sitten pussi vedetään tuhannen rullalle ja sullotaan johonkin niistä kymmenestä jätesäkin kokoisesta ostoskassista joita mukana jo on…

6. Tavaroiden sijoittamisen vaikeus. Jos mieli muuttuu ja jotain jo koriin haalittua roipetta ei haluakkaan ostaa, on ok jättää se lähimpään hyllyyn tms. johon käsi ulottaa. Sehän olisi liian vaikeaa ottaa kyseinen tuote vaikkapa kassalle mukaan ja sanoa että “en otakkaan tätä, voinko jättää tähän”. Tai vielä parempi, viedä se paikoilleen!

7. Jonottaminen. Ei luulisi olevan uusi eikä vaikea juttu. Siltikin se on. Tiskin sivusta kiilataan “nopasti vaan kysymään”(btw, nämä eivät ole koskaan nopeita vaan kysymyksiä tulee samaan syssyyn kymmenen lisää) tai huomaamaan että “oho ai tuolla oli jono” typerän virneen höystämänä. En ole sokea tai tyhmä. Huomaan kyllä jos joku “vahingossa” yrittää onneaan jonon ohi pääsyyn.

8. Keskeyttäminen. 5-vuotiaat lapset eivät aina ymmärrä kun aikuiset puhuvat ja tulevat keskeyttämään keskustelun. Mutta hemmetti että aikuiset ihmiset eivät ole päässeet tästä vaiheesta ohi! Puhun asiakkaan kanssa ja yhtäkkiä jostain spawnaa väliin toinen kyselemään tyhmiä, taas niitä “nopeita” kysymyksiä.

9. Besservisserit. Kysellään kaikkea ja sitten ei kuitenkaan kuunnella vastausta loppuun vaan aletaan keskustelemaan kaveri Marjatan kanssa jotain ihan muusta asiasta x. Tai vielä parempi, täydennetään lause jota olen juuri sanomassa itse loppuun. Parhaimmat vielä vänkäävät lopuksi tekevänsä kyseisen asian y ihan erilailla kuin minä neuvon…Vielä asteen hauskempia ovat ne jotka kuuntelevat kun puhun toiselle asiakkaalle ja sitten huikkailevat omia kommentteja väliin kun minä puhun. Nämä asiakkaat eivät siis välttämättä edes tunne toisiaan.

10. Ikäkriiseilijät. Tervehdin vanhempaa asiakasta ja otan katsekontaktin häneen valmistautuen palvelutilanteeseen. Asiakas sivuuttaa minut täysin ja kävelee suoraan vanhemman työn touhussa olevan kollegani luo ja penää häneltä apua ongelmaansa. Parasta on katsella turvan vetävän rullalle kun tällaisessa tilanteessa kollega sanookin minua osoittaen “tuo x tuossa voi auttaa kun minulla on tämä homma tässä kesken”. Hehhee!

11. Tilannetajuttomat. Välillä joudumme mm. mittaamaan tuotteita. Nämä hommat vaativat välillä melkoista päässälaskua ja tarkkuutta. Silloin onkin mukavaa kun joku liimaantuu viereen hokemaan “anteeksi viittitkö auttaa/kertoa/näyttää missä jokin juttu on”. Sehän on aivan mahdotonta nähdä ja tajuta että olen varattu jo toiselle asiakkaalle ja mittailen hänelle enkä huvikseni. Hauskimpia ovat suuttujat. Välillä ei vain pysty tai kerkeä heti sanomaan mitään ettei keskittyminen herpaannu ja laskut mene sekaisin. Siinä vaiheessa sitten tuhistaan ja puhistaan ja marssitaan ovesta ulos. Parasta kuitenkin on kun laskut menee sekaisin ja koko homma on aloitettava alusta. Siinä ei sitten voitakkaan yhtään kukaan, että kiitos vaan!

12. Syyttelijät. Se ei liene minun eikä kenenkään muunkaan vika jos sinä olet ajanut x määrän kilometrejä hakemaan ihan vain tavaraa y jota ei sitten satukkaan sillä hetkellä olemaan. Minä en siksi tavaraksi voi muuttua enkä sitä lähteä timbuktusta hakemaankaan. Kannattaisiko vaikka soittaa ja kysyä onko kyseistä tuotetta ennekuin lähtee sieltä takahikiältä hikoilemaan ja tuskailemaan minun eteeni…? Ja ei, tyhmyyden takia ei makseta bensakuluja tai anneta alennusta kokemasi pettymyksen vuoksi…

13. Tiputtelijat. Oho pudotin vahingossa tavaran hyllystä. Noh eiköhän se joku muu tuosta nosta.

14. Astelijat. Ne jotka tulevat kohdan 13. tyyppien perässä ja ihmettelevät kun astuvat jonkin päälle. Ai se oli vaan joku tavara, onneksi ei kenkään tullut likaa/naarmuja/jotain muuta vikaa. Tavara on edelleen lattialla kun tämä heppu poistuu näyttämöltä.

15. Ilmainen hurvittelukeskus kersoille. Mimmi ja Masa 40v. tulee viiden mukulansa kanssa ostoksille. Kun jalat ylittävät kynnyksen, kakarat vetävät sillä sekunnilla hyvällä hajonnalla pitkin myymälää. Kaiken ne tekevät, huutavat, tappelevat, itkevät, repivät tavaroita hyllyistä, leikkivät nillä, juoksevat pitkin myymälää yms. ja kertaakaan ei kuulu kieltävää sanaa vanhempien suusta… Nämä ovat unelma asiakkaita!
Kerran yksi hirviö tuli kassan taa ja alkoi hakata kassakoneen näppäimistöä. Kersan isä vain katsoo hoomoilasena tiskin yli ja piipittää erkkieemeliä tulemaan pois. Siinä vaiheessa kyllä loppui huumori ja sanoin melkoisen tiukkaan sävyyn että kersa saa luvan lähteä NYT ennekuin koko kassakone ja ohjelma on ihan solmussa…

16. Natustelijat. Tämä pätee muissakin kaupoissa. En ymmärrä miksi aikuiset ihmiset eivät voi syödä jäätelöitään tai juoda kahvejaan kauppojen ulkopuolella. Herkkujen kanssa märehditään pitkin myymälää mitään ostamatta ja jälkeensä jätetään kahvi ja jäätelöroippeita jotka seuraavat tallovat. Mieltä lämmittää jynssätä niitä mällättyjä ruokia irti lattiasta.

17. Maailmassa ei ole muita kuin MINÄ. Tyypit suuttuvat jos et ehdi sillä sekunnilla palvelemaan heitä. He myös suuttuvat jos olen yksin iltavuorossa, kassalla on jonoa ja kerrot meneväsi nopeasti rahastamaan heitä silläaikaa kun maailmannapa miettii mikä väri tuoteesta x olisi kivoin.

18. Ihan näin sivupointtina. _Vihaan_ tyyppejä jotka naputtelevat kynsillä tiskiä silläaikaa kun vedän tuotteita koneelle/pakkaan tuotteita/juttelen toisen asiakkaan kanssa. NAPSNAPSNAPS…hemmetti… Silmien pyörittely menee samaan kastiin vaikka siitä ei ääntä kuulukkaan se on kaksinverroin typerämpää.

19. Mikä logiikka on siinä, että olen kassalla 1 palvelemassa asiakasta jonka perässä on pari muuta. Silti tyhjälle, suljetulle kassalle 2 alkaa kasaantumaan myös jonoa. Kuvittelvatko ne kenties että olen taikuri ja mystisesti taion siihen toisen myyjän kun koko tunnin ajan minkä he ovat pyörineet myymälässä paikalla ei ole ollut muita myyjiä kuin minä? Tai että jakaannun salaisilla supervoimillani kahteen osaan? Sitten siellä jonossa alkaa kynnet rapsumaan ja silmät pyörimään kuin flipperikuulat konsanaan kun puran omalla kassallani olevaa jonoa. Tähän vielä säestyksenä ylimielinen huokailukonsertti kun kerron että kassa tosiaan on suljettu ja palvelua siltä ei saa.

20. Poikkeuksiakin on onneksi. Sellaisia jotka saavat unohtamaan kohtien 1-19 aaseilijat. Heille kiitos että osaavat käyttäytyä normaalisti <3

61 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *