Osta patukka!

Ajan autolla yli 60.000 kilometriä vuodessa. Tämä tietää sitä, että auto käy määräaikaishuollossa suurin piirtein puolen vuoden välein, se pitää tankata noin 100 kertaa vuodessa eli noin kahdesti viikossa. Työssäni joudun lisäksi syömään kotini ulkopuolella lähes päivittäin.

Huoltamoille siis on asiaa. No, määräaikaishuollot teetän merkkihuollossa, mutta aterioinnin takia piipahdan useinkin huoltoasemilla. Lisäksi lasinpesuneste yms vaatii myös käyntejä huoltoasemilla. Olen siis huoltoasemien vakiovieras.

Tankkaan, syön, ostan toisinaan ruokatarvikkeita, karamellejä ja miksei joskus oluttakin huoltamoilta. Olen tekemisissä huoltoasemien myyjien kanssa useamman kerran viikossa.

Shellin huoltoasemat menivät muutama kuukausi sitten boikottiin. Kävin nimittäin pelkästään Shell-asemalla eräällä viikolla, yhdellä ja samalla asemalla jopa kolmesti. Tankkasin auton – tai oikeastaan tankkauksen suoritti aseman palveluhenkilö – ja maksoin sen kassalle. Kassaneiti hymyili ystävällisesti samalla huikaten puolihuolimattomasti, että olis tuplapatukkaa tarjolla, kahdella eurolla kolme. En ostanut, sillä olen koettanut saada kertyneitä kiloja tiputetuksi… No, eihän siinä mitään, tarjota pitää. Maksoin vain polttoaineeni palvelulisineen ja painuin töihin.

Palasin samalle asemalle lounasaikaan, mitä lie kello ollut, varmaan kaksi iltapäivällä. Maksaessani lounasta, oli tiskin takana olevalla miespuolisella myyjällä ilo tarjota tupla-patukkaa, kahdella eurolla kolme. Jälkiruuaksi. No, empä ostanut, kun olen noita kiloja koettanut karistella.

Seuraavana päivänä ajelin toisella paikkakunnalla hakemaan tuulilasinpesunestettä, samalla join kupin kahvia sämpylän kera. Maksaessani myyjä tyrkytti tupla-patukkaa, kahdella eurolla kolme, erikoistarjous. No, edellenkin olin kilojeni kanssa tuplia vastaan.

Sama virsi toistui samalla viikolla vielä kahdesti. Viimeisellä kerralla, sillä samalla, missä olin eka kertaa käynyt, minulla meni hermot. Olin nimittäin varannut lapsilleni kaksi pussillista lakritsia tuliaisiksi. Ja itselle pullon vissyvettä. Se myyjän-perkele ilkesi vieläkin tyrkyttää minulle niitä tupliansa. Voi, että minulla sieppasi! Olin jo ostamassa puoli kiloa lakritsia ja silti se saatana oli sitä mieltä, että TUPLAA TUPLAA! Suomensin kyllä aika huolella, vaikka ei kai se sen myyjän syy ole, että olin kymmenkunta kertaa tällä viikolla jo ollut ostamatta niitä vitun tuplia.

Jätin lakritsit ja vissyveden siihen tiskille ja häivyin. Menin kotiin Valintatalon kautta. Vannon, etten ennen ole nänyt kenenkään antavan marketin kassalle tippiä, mutta nyt näin ja oikein läheltä…

– Mahottomia –

52 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *