Pelkoa ja inhoa vakuutusyhtiössä

Olen töissä vakuutusyhtiössä. Käsittelen mm. tapaturma-, sairaus- ja eläinvahinkoja.
Tässä näin vuosien varrelta muutama vinkki (tuleville) vakuutusyhtiön asiakkaille:

1. Älä ole v*tun urpo. Jos en maksa sinulle jotakin, se ei ole henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan. Minä käsittelen 40 vahinkoa päivässä – minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa alkaa v*ttuilemaan sinulle henkilökohtaisesti.

2. Jos yllätyit saamastasi korvauksesta tai eväyksestä, se johtuu lähes 100-prosenttisella varmuudella siitä, että sinulla ei ole ensimmäistäkään hajua vakuutuksesi sisällöstä. Olet vain ostanut jotakin parhaimmalta myyjältä Taloussanomien kustannusvertailun perusteella ja ajatellut, että “no nythän mä voin hoidattaa Pipsan/itseni/Mustin kaikki vaivat kun mulla kerta on VAKUUTUS!”

3. Minua ei kiinnosta, kuinka suuria vakuutusmaksuja maksat, kenen pomon tunnet, kuinka monta vuotta olet ollut asiakkaanamme jne. Muutama reality check: Sinun EI OLE pakko maksaa vakuutusmaksuja – senkus pistät vakuutusmaksujen suuruisen summan säästöön ja elät niillä sitten herroiksi, kun lonkka pamahtaa/saat sydänkohtauksen Ulan Batorissa/Mustille tulee raivotauti. Se pomo, jonka joskus tunsit, on ollut jo kolme vuotta eläkkeellä. Sinun jälkeesi meille tulee uusia asiakkaita. Et ole mitenkään erityinen tai korvaamaton.

4. Jos käyttäydyt kuin raivotautinen apina, sinuun suhtaudutaan sen mukaisesti. Jos sen sijaan olet asiallinen ja jopa kohtelias, epäselvissä tapauksissa käsittelijä voi hyvinkin tehdä sinua kohtaan myönteisen päätöksen. Jos taas yrität ns. vaikeimman kautta, käsittelijä tekee juuri ja vain sen minkä on pakko eikä taatusti yhtään enempää. Usko pois, hankalan asiakkaan maine tarttuu, kestää ja siirtyy eteenpäin tuleville sukupolville.

5. Älä jätä asioiden hoitamista viime tinkaan ja syytä sitten minua siitä, “kun kestää”. Lähes aina kaikkien viivästysten syy olet sinä itse. Ei, minä en soita sinua hoitaneelle lääkärille muuttaakseni korvauspäätöstä. Ei, minä en soita Mustin lopettaneelle eläinlääkärille ja pyydä selvitystä. Ja ei, minä en soita vakuutuksen sinulle myyneelle henkilölle ja yritä puliveivata sinulle jotakin porsaanreikää. Nämä kaikki teet sinä IHAN ITSE. Sinun tehtäväsi on antaa minulle mahdollisimman kattavat tiedot, jotta voin tehdä päätöksen. Ihan itse. Minulla ei ole aikaa niitä ryhtyä kalastelemaan. Äläkä vedä härkäpapua nenukkiin, jos kysyn jonkun tarkentavan kysymyksen – se yksi kysymys saattaa ratkaista keissin sinun kannaltasi parempaan suuntaan (ks. myös kohta 1).

6. Minä olen töissäni huolellinen, minkä vuoksi en esimerkiksi kerro sinun vahinkoasioistasi puolisollesi/vanhemmallesi/avokillesi/bestiksellesi enkä kenellekään muulle, en vaikka soittaisit ja raivoaisit. Mietipä hetki: Menet pankkiin ja pyydät saada tietää, kuinka paljon puolisosi/vanhempasi/avokkisi/bestiksesi tilillä on rahaa. Onnistuuko? No niin, minkä h-vetin takia kuvittelet minun kertovan jotakin sinun intiimeimmistä terveydentilaasi koskevista asioistasi jollekulle muulle?

Näillä eväillä me kaksi pääsemmekin jo hyvään alkuun. Kiitos myös kaikille teille ihanille asiakkaille, te olette tämän homman suola ja pippuri.

– Vakuutustäti –

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *