Väärät paristot

Olen ollut jonkin aikaa töissä liikkeessä, missä myydään paljon lapsille suunnattuja tuotteita. Yleensä kaikki sujuu hyvin, lähes niin kuin oppikirjoissa, mutta aina tietenkään ei.

Ihan ensin.
Asiakas jos olet jo puhelua aloittaessa/liikkeeseen tullessasi, niin kiihtyneessä mielentilassa, että et osaa puhua normaalisti ja rauhallisesti tai et muuten pysty hillitsemään itseäsi, vedä henkeä ja mieti pitäisikö ensin rauhoittua hiukan, tai nukkua ehkä jopa yön yli, ennekö soitat valituspuheluasi tai marssit asiakasapalveluun valittamaan.
Huutamalla ja kiukuttelemalla harvoin saa aikaan muuta kuin pahan mielen, sekä itselle, että puhelun tai valituksen vastaanottajalle.
Ja kelloonkin olisi syytä vilkaista, ennen kuin tuo rikkinäisen YY tuotteen asiakaspalveluun, koska se pitää kuitenkin sääntöjen mukaan testata. Vain rikkinäinen tuote vaihdetaan tai siitä palautetaan rahat ja testaamatta ei voida olla varmoja. Tuotteesta riippuen siinä voi kestää kauankin.
Kahta minuuttia vaille sulkemisajan, ei ole myöskään hyvä aika soittaa itkupotkuraivari puheluita.
Koska ainakin meillä koitetaan pitää aukiolo- ja työajoista kiinni, kauppakeskuksessa kun ollaan, yliajasta voi tulla sanomista.
Ja voihan olla, että valituksen vastaanottajan pitää vaikka keritä bussiin tai muuhun kyytiin ajallaan.
Niin ylityötkään eivät aina ole haluttuja.

Noh tämä minun väärät paristot asiakas ei ollut miettinyt varmaankaan mitään, soittaessaan illalla hetkeä ennen sulkemisaikaa.

Minä: XY kaupassa Matleena myyjä, kuinka voin auttaa?

Aa: Aa Siakas!
Meillä on täällä nyt sellainen riemu ratkennut, että ei mitään rajaa.

Minä: ? Niiin ?

AA: Siis kun ostettiin teiltä tänään tuommoinen XX ja siihen vielä patterit!
Niin siis kun sieltä on myyty meille väärät patterit, kassa vielä oikein suositteli näitä ja nyt ne on väärät ja maksoin niistä itteni kipeeks, kun muualta saa samaan hintaa varmaan 10 patteria!

Minä: No voi harminpaikka, meillä on kyllä juuri nuo patterimerkinnät muuttuneet ja kassa ja paketit näyttävät eri merkintöjä. Tässä on nyt sattunut ihan silkka vahinko kassahenkilölle.
En saa lausetta loppuun kun AA. puhuu jo päälle.

AA: Mutta kun nämä oli niin kalliitkin. Eikö teillä ole ammattitaitoista henkilökuntaa siellä? Ettekö te tiedä itsekään mitä myytte?! . . . Jupinaa ja mutinaa. Sekä kassan, että minun asiakaspalvelu- ja ammattitaidon mollausta.

Tätä tilitystä jatkuu pienen hetken ja jonka aikana koitan saada suunvuoron, että patterit voidaan hyvittää hänelle.
Kun Aa vihdoin vetää henkeä.

Minä: Tämä on nyt ollut kyllä todella valitettava virhe ja patterit kyllä hyvitetään heille.

Aa: Mutta selitä se tolle kolmivuotiaalle, että se ei saakkaan tota XX toimiin nyt heti, teidän VI..N virheen takia!

Minä: Ymmärrän kyllä lapsen pettymyksen, mutta en voi asialle tähän hätään muuta kuin tarjota tätä hyvitystä.

AA: Totta kai haluan sen hyvityksen kun kymmenien kilometrien päästä sinne tulin!
Mutta en halua puhua sun kanssa tästä! Sulla on ihan väärä asenne tähän juttuun!

Minä: Voin kyllä antaa puhelimen toiselle myyjälle, jos haluatte esittää asianne hänelle?

Yritin kysyä antaisiko hän nimensä ja numeronsa, että voin palata asiaan hyvityksen suhteen, kun en ole varma miten tässä toimitaan niin joudun kysymään kaverilta.

Selvitin juttua tyhjälle luurille koska,
AA. löi minulle luurin korvaan.
Tai siis LUULI lyöneensä, ja minä en sitä tiennyt koska puhelu ei katkennut missään vaiheessa, meteliä kuului kuitenkin, niin kuvittelin hänen ehkä tiputtaneen puhelimen (tai heittäneen seinään). Lopulta kuulen, kuinka hän selittää puhelimen vieressä jollekulle, miten p…kaa palvelua ja sitä p…kaa ja tätä p…kaa.

Koko tämän ajan taustalta kuuluu lapsen itku johon Aa. ei tunnu reakoivan mitenkään.

Kun aikani huutelin haloota luuriin, lopetin itse puhelun.
Mutta soitin aa:lle takaisin, koska juttu jäi minua vaivaamaan ja minua on kuitenkin jo tässä vaiheessa henkilökohtaisestikin haukuttu.
(onneksi numerot tallentuvat puhelimeen, harmi kun aa:n nimi meni ohi kun hän puhui niin kiivaasti)

Aa Siakas?!

Minä: Matleena myyjä täältä XY kaupasta. Tuo puhelu katkesi äsken jostain syystä? Tämä asia jäi nyt hiukan vaivaamaan minua. Ja olisin vain halunnut varmistaa, että haluatteko te hyvitystä vai, ette? Kun en saanut nimeänne ylös.

AA: Pitäkää patterinne ja XX:nne. Mä en haluu mitään enää ikinä teidän puljusta!

Minä: Siis, ette halua hyvitystä??

AA: Ole nyt hetki hiljaa! Voitko oikeesti kuunnella nyt hetken!! Kun kerran neuvot mua lapsen kasvatuksessakin, niin kuuntele nyt sää hetki!
Eikö teillä kunnioiteta asiakkaita!?
Ja asiakkaathan on aina oikeessa eikös se niin mee!?

AA. Itkee jo huutaessaan, minulle.

AA:
Minun lapsi on ihan kuule tarpeeks pettymyksiä kokenu.
Sulla on kyllä ihan väärä asenne tähän juttuun, enkä kyllä ikinä tuu enää teidän pa…aan kauppaa! Hommatkaa ammattitaitosempaa porukkaa sinne!!

Minä: ?????
Meillä on täällä kyllä ihmiset, jotka ovat tätä työtä tehneet jo vuosia ja ovat oikeasti ammattitaitoisia ja osaavia. Mutta ihmisiä mekin vain olemme, ja virheitä sattuu.
Ja kyllä, asiakas on tiettyyn pisteeseen asti oikeassa. Nyt on kuitenkin kyse ihan inhimillisestä virheestä ja te huudatte minulle suoraa huutoa siellä, tällaisen takia?
Ja uskokaa tai älkää, mutta minullakin on lapsia, eikä heitä ole pettymykset “rikkoneet”

Ja anteeksi jos sanoin jotain epäkunnioittavaa?
Ja anteeksi jos teille jäi pahamieli tästä jutusta.
(sellaisessa mielentilassa kun aa oli, kuulee juuri sen mitä itse haluaa)

(ja anteeksi se, ja anteeksi tämä ja tuo)

Pyydän anteeksi ja pahoittelen lopulta lähestulkoon jo oman syntymänikin.
Lopuksi koitin vielä kerran saada Aa:n tiedot jos hän vaikka muuttaakin mielensä ja haluaakin hyvityksen.

AA: Ei tartte, mä meen nyt jatkaan noita iltahommia!

Minä: Hei hei ja hyvää illanjatkoa.

Ja koko tämän meuhkaamisen ajan lapsi huutaa taustalla.
Tämä asiakas taisi olla ottanut mallia kolmivuotiaaltaan, kun parkui ja raivosi samalla tavalla.
Olisi vaan jättänyt soittamatta ja keskittynyt lapseensa ja aamulla rauhallisemmassa mielentilassa alkanut selvittämään juttua.

Oli todella hienoa lähteä tämän “ihanan” illanpäätöksen jälkeen “rauhallisin” mielin kotiin. Kädet ja ääni täristen, koska jouduin oikeasti tekemään töitä hillitäkseni itseni.
Ja kaveri melkein myöhästyi bussista, tämän puhelun takia. Kun emme saa jäädä yksi myymälään, eikä minulla ole avainta millä sulkea ovet.
Hänen oli siis pakko odottaa puhelun loppumista kanssani ja juosta bussipysäkille viimehetkellä.

– Kamala kaupantäti –

2 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *