Aasiakaspalvelun iloja
Olen ollut useamman vuoden ruokakaupassa töissä. Parhaimpiin muistoihini kaupassa lukeutuu ehdottomasti se, kun 17-vuotiaana olin vielä osastolla hyllyttäjänä ja eräs hieman vanhempi rouva tuli avautumaan minulle ulkonäöstäni (murrosiässä oli ongelmia ihon kanssa.). Minulla ei ollut tapana aamuvuoroihin laittaa meikkiä vaan lähdin rennosti ilman. Asiakas lähestyi minua ystävällisesti tervehtien ja jutteli niitä näitä, kunnes sitten totesi suorastaan innostuneella äänellä ’minun pojallanikin oli tuollainen kauhea naama, mutta minä maksoin kosmetologihoidot, jotta pääsi naamasta eroon, suosittelen’. Letkautuksensa jälkeen rouva tarjosi minulle kyseisen kauneushoitolan käyntikorttia ja ehdotti , että heti seuraavalla tauolla varaisin ajan, koska naamallani oli kuulema selvästi kiire. Teki mieli auttaa ROUVAN naamaa hieman uuteen uskoon, mutta hillitsin itseni, revin käyntikortin ja ojensin rouvalle takaisin, kiitin kovasti ja poistuin vessaan itkemään.
Kerran olin vuorossa palvelutiskillä ja muuan vanhempi naishenkilö päräytti sitten paikalle suu aivan mutrussa tuumaillen mitä hän tahtoo. M= minä A= aasiakas
M: Päivää, mitäs teille saisi olla
A: LOHILAATIKKOA!
Kun on selvitetty minkä kokoiseen rasiaan laatikko pakataan, alan kauhoa ruokaa pakettiin
A: Laita lohilaatikkoa sieltä alta, kamalan kuivaa siitä päältä!
Otan ruokaa ’alta’.
A: Ei sieltä, näyttää niin vetiseltä, ota siitä päältä.
Kaadan ruoan takaisin vuokaan ja alan ottaa päältä’
A: Ei sieltä, siinä on kuivaa, minä tahdon keskeltä!
Kun vihdoin saan ladottua ruokaa ’keskeltä’, rouva on melkein tyytyväinen, mutta kuitenkin:
A: Sinä oot kyllä niin halvatun tyhmä, oikea urpo heitukka.
M: Hyvää päivänjatkoa (ja kiitos samoin :D)!
Vastaavia olen kuullut varmaan jo satoja kertoja ja perusasiakkaita ovat ne, jotka yrittävät salakuljettaa muovipussin kassalta roikottamalla sitä alhaalla 😀 Eikö niitä urpoja edes hävetä? Aikuiset ihmiset..
– urpo hupakko –
