Eläkkeellä oleva asiakaspalvelija

Olin muutama vuosi sitten töissä eräässä S-ryhmän nimeltämainitsemattomassa kaupassa töissä ja tämä asiakas jäi mieleeni ehkä ikuisiksi ajoiksi.

Olimme työkaverini kanssa kahdestaan osastollamme töissä ja töitä riitti. Olimme juuri keskustelemassa jostakin enemmän tai vähemmän tärkeästä (työhön liittyvästä) asiasta, kun paikalle tuli kaksi henkilöä; vanhempi rouva ja ilmeisesti hänen poikansa. Rouva tivasi heti, kuka häntä voi auttaa. Viisaana työkaverini poistui paikalta ja jätti kaksikon huolekseni. Tarjosin apua mutta hädin tuskin pääsin kysymyksessäni loppuun, kun tekstiä alkoi tulla. Keskustelu meni pääpiirteissään näin:

Aasi: Missä *tuotteen nimi* on tässä kaupassa?
Minä: Voin näyttää, seuratkaa vain minua. (Aasi seuraa minua hyllyn luo)
Minä: Hetkinen, se tuote ei kuulu omalle osastolleni mutta katsotaanpa missä se on…
Aasi: Mitä, pitääkö minun itse etsiä se tuote täältä? Kuule tyttö kyllä sinun pitää antaa se tuote minulle käteen!
Minä: Niin, en valitettavasti tiedä tästä tuotteesta sen enempää, mutta hetkinen niin soitan paikalle toisen myyjän, joka osaa auttaa teitä.
Aasi: No voi p****** v**** (En muista voimasanojen määrää), kyllä tämä *kaupan nimi* on sitten huono ja niin on koko S-ryhmä! Voi h******!

Tässä välissä soitan toisen myyjän paikalle ja samalla kuuntelen sanattomana aasin huutoa. Kun toinen myyjä saapuu, rouva lähtee tämän mukaan, minkä jälkeen lähden näyttämään hänen pojalleen jonkin toisen tuotteen paikan. Kyseisen hyllyn luona poika sanoo minulle:

Poika: Anteeksi äitini puolesta, hän on eläkkeellä oleva asiakaspalvelija ja aina vähän tuollainen…
Minä: Ei se mitään, näitähän sattuu…

Tapahtuneen jälkeen minun oli mentävä myymälästä ulos rauhoittumaan, sillä en hetkeen kyennyt palvelemaan ketään. Onneksi on vastapainoksi ollut niitä mukaviakin asiakkaita!

– Tietämätön myyjä –