Entinen kierrätyskeskuslainen

Joo, elikkä… Entinen kieroilu… ei kun siis, kierrätyskeskuslainen täällä hei.

Olen nyt lueskellut muutama sata näitä aasiakaspalvelutilanteita, mitä te, iki-ihanat, mahtavat ja upeat (a)asiakaspalvelijat olette tänne meidän kaikkien iloksi, suruksi ja harmistukseksi lähettäneet luettavaksi… ja suoraan sanottuna, en voi ymmärtää miten te oikein jaksatte?!

Muistelin omaa tilannettani kierrätyskeskuksella, ja mietin millaista se olisi ollut päivästä toiseen kohdata tilanteita, joissa asiakas on täysi aasi. Uskon, etten olisi selviytynyt tilanteista niin puhtoisin paperein.

Itse jouduin muutamiin asiakaspalvelutilanteisiin, enimmäkseen puhelimessa, jolloin jouduin vain vastaamaan, kun ketään muutakaan ei ollut lähettyvillä. Niinä harvoina hetkinä jouduin oikein pyytämään ihmisiä huutamaan puhelimeen, sillä huono puhelin ja vielä huonompi kuuluvuusalue melkeinpä estivät kuulemasta sitä piipitystä kaiken puhelimen aiheuttaman rohinan ja kohinan alta. Ne hetket osoittautuivat… siedettäviksi.

Mutta, sen harvan kerran, kun joku toi kierrätyskeskukselle tavaraa maanantai-aamuna ennen klo 10 (Avoinna ti-pe, 10-17, la 11-15, muistaakseni, maanantaisin emme edes ota vastaan mitään, ja näistä kaikista puolikkaan malamuutin kokoiset tekstit ja iiisot kyltit pääsisäänkäynnin, rajoja merkaavan aidan yms läheisyyksissä), oli kiva selitellä asiaa heille. Suurin osa jopa ymmärsi, eikä kauheammin loukkaantunut. Ja jos näin, että heillä oli mukanaan jotain sellaista, jota emme edes vastaanottaneet (ikivanhoja, kesämökin uumenista kaivettuja putkitelkkareita, oppikirjoja niiltä ajoilta kun Sokrates vielä eli…), saatoin sanoa heille nätisti asiasta, etteivät turhaan raahaa niitä seuraavana päivänä mukanaan paikan päälle.

Muutamaan otteeseen saapui paikalle (ihan oikeisiin aikoihin, kylläkin) näitä aasiakkaita, jotka halusivat dumpata meille jotain sellaista mitä emme vastaanottaneet, sillä periaatteella että ”Kyllä se-ja-se aina otti!” tai ”Kyllä tänne ennen on saanut tuoda!”. Joo, ehkä 10-15 vuotta sitten. Käytäntö on muuttunut, muru. Asiasta on tiedotettu aikoinaan.

Ja kun erittäin ystävällismieliseen sävyyn sanoin asiasta, halusivat nämä aasiakkaat paikalle pomon, tai edes jonkun, joka ”tietää näistä asioista paremmin”, ja minä kiltisti kipittämään hakemaan moista henkilöä paikalle – joka toisti, lähes sanasta sanaan saman minkä minäkin, tiukemmin kuin minä. Eikä lähestulkoonkaan niin lämpimään sävyyn.

Tätä työtä tehdessä olin hyvin, hyvin kiitollinen siitä, ettei minua koskaan paiskattu kassalle. En olisi kestänyt siinä hommassa kolmea minuuttia. 😀

Rant over. Elvis has left the building.