Etkö sinä tiedä kuka minä olen?

Olin lukion ohella pienen paikkakunnan huoltoasemalla töissä. Työvuorossa ollaan yksin ja vastataan koko aseman toiminnasta. Olin ollut töissä noin 8 kuukautta ja minulla taisi olla toiseksi viimeinen työvuoro, kun olin siirtymässä muuton takia toiselle huoltsikalle.

Ihan normaalina sunnuntaina nainen (noin 35v.) on tankkaamassa autoansa.
Huoltoasemalla ei ole muita asiakkaita. Asiakas tulee kassalle maksamaan polttoainettaan ja keskustelu meni pääpiirteittään näin:

A: toi bensa laitetaan sinne *sukunimi* laskuun, isä tulee maksamaan sen sitten myöhemmin.
M: Muistaisitko sitä numeroa, niin löytyisi helpommin täältä meidän koneelta?
A: En mää sitä muista, kyllä se sieltä löytyy!
M: Katsotaan, eiköhän se tosiaan löydy, kun ei näitä täällä koneella hirveitä määriä ole.

Aloin selata listaa koneelta, mutta mitenkään päin kyseistä sukunimeä ei löytynyt.
Selasin listan monta kertaa läpi ja asiakas jankkasi, että näin se on. On aina ollut. Keskustelu jatkui:

M: Voin soittaa esimiehelleni ja kysyä mistä tässä mahtaa olla kysymys, kun teitä ei tuolta koneen listalta löydy

Tässä vaiheessa yritin soittaa esimiehelleni, sekä yhdelle työkaverilleni, mutta minulle ei vastattu! Siinä vaiheessa jo aiemmin tulistunut asiakas menetti totaalisesti hermonsa.

A: Eikö sinulle ole kukaan opettanut kuinka tämä tapahtuu? Etkö sinä tiedä kuka minä olen?
M: Olen hyvin pahoillani, mutta *sukunimeä* ei löydy täältä meidän koneeltamme. Olisiko teillä mitään muuta mahdollisuutta hoitaa maksua?

Sitten asiakas onkin jo puhelimessa ja soittamassa tälle isälleen:

A: Täällä on joku UUSI tyttönen kassalla. Se ei osaa hoitaa tätä bensalaskua!

Puhelu päättyy ja asiakas tiuskaisee isänsä olevan tulossa maksamaan ja lähti niine hyvineen ovesta ulos. Olin hiukan hämilläni, koska en todellakaan voinut käsittää koko tilannetta. Asiakas oli tulistunut ja minä pahoittelin, hymyilin ja olin ystävällinen koko ajan. Aloin arvelemaan, ettei asiakas nyt tiennyt itsekään miten hänen pitäisi tämä asia hoitaa. Noin 10 minuutin kuluttua tulee isä ovesta sisään vihaisena.

A2 huutaen: Minä tulin nyt maksamaan sitä bensaa! Anna kuule tyttö olla viimeinen kerta, kun joudun tällaisen takia tänne saman tien tulemaan. Pidä huoli, että tämän asian osaat seuraavalla kerralla. Niin paljon me teiltä bensaa täällä ostetaan. Kyllä sinun pitäisi tietää kuka minä olen!

Itselläni alkoi jo keittämään ja kerroin olleeni töissä 8 kuukautta eikä vastaavaa ole tullut vastaan ja lisäksi sanoin olevani jo vaihtamassa työpaikkaa. Asiakas ei sanonut enää mitään, maksoi ja lähti menemään.

Kun työkaverini tuli minut päästämään kotiin kysyin tästä tilanteesta häneltä. Häntä tilanne huvitti kovastikin, kun asiasta kerroin. Polttoaine yksinkertaisesti otetaan miinuksena koneelta ulos ja lyödään sinne sitten uudestaan, kun isä suvaitsee tulla maksamaan. Tällainen diili heillä kuulemma on ollut. Asiakas ei vain itsekään tiennyt tätä ja jankkasi minulle, että sinne laskulle se laitetaan. Työkaverini oli monen vuoden työssäolo aikanaan törmännyt tähän tilanteeseen noin 2 kertaa, ei ollut kenellekään tullut mielenkään perehdytyksessä tästä puhua minulle.

Kyllä tämä jaksaa huvittaa minua edelleen ja hymyilyttää, kun tilannetta ajattelen.
Silloin olin lähinnä hämilläni, koska en todellakaan tiennyt keitä he nyt sitten kuvittelivat olevansa! 😀

– Nellis –

Jaa tämä tarina:

2 kommenttia

  1. qwe sanoo:

    Tämmöisiltä tyypeiltä, ketkä eivät osaa käyttäytyä, pitäisi kaikki tuollaiset diilit ottaa pois.

    • Anssi sanoo:

      Siinä vaiheessa kun toinen kurvaa maksamattomat bensat tankissa ulos, otetaan ylös rekkari ja ilmoitetaan poliisille. Siinä sitten selität ”joo muttakun isä olis jossain vaiheessa kyl maksanu ne!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *