Jäätelökioskin kootut aasiakkaat

Olen töissä kioskissa jossa myydään sekä jäätelöä, että karkkia, limsaa, tupakkaa ja kaikennäköistä krääsää. Suurin osa asiakkaista on ihan mukavia, tavallisia ihmisiä, mutta joukkoon mahtuu tietysti monenlaista hiihtäjää. Tässä muutamia neuvoja, jos et halua olla aasiakas:
Tutustu valikoimaan ja sano selkeästi (tuotteen oikealla nimellä) mitä haluat.
Kuuntele jos myyjä kysyy sinulta jotakin tarkentavaa. Tällaiset tapaukset ovat arkipäivää; halutaan esimerkiksi yksi “vanhan ajan suklaa” ja kun jäätelö on kädessä, ihmetellään että “Eikö tää ookkaan pehmis?!?”. Hämmentävimpiä nämä ovat silloin kun esitän tarkentavia kysymyksiä tuotteesta, ja vielä silloinkaan asiakkaan hälytyskellot eivät soi. Kerran esimerkiksi eräs mies pyysi minulta “Jättistä”, näytin pöydällä seisovaa esitettä ja kysyin että mitäs näistä. Sitten kun toin asiakkaan pyytämän Jättis Trion, tämä ihmettelee että tältäkös ne pehmikset nykyään näyttää.. Toisen kerran minulta tilattiin päärynätuutti, osoitin jälleen kuvaa ja kysyin selkeästi (aiemmista tapauksista opittuani) että “Tällaisen laktoosittoman Pingviini -tuutinko siis haluat?”. Asiakas vastaa että “joo joo”, ja kas, kun tötterö on kädessä, niin tuleekin urputusta että piti olla päärynäPALLO.

Älä kiukuttele. Kiukkuiset jäätelönostajat ovat hämmentäviä, luulisi että jäätelö on iloinen asia? Yllättävän moni suomalainen tulee ostamaan jäätelöä turpa rullalla, ei osaa muuta kuin tiuskia ja kiitoskin unohtuu. Kaikilla meillä on tietty huonoja päiviä ja niin pois päin, mutta näissä tilanteissa tulee aina murehdittua, että teenkö minä nyt jotain väärin.

Älä souda ja huopaa, ja käske myös kakaroitasi pysymään päätöksissään. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että tullaan kymmenpäisen kakaralauman kanssa ostamaan jäätelöä, ja sitten kun olet saanut lyötyä kaiken kassaan, alkaa saatananmoinen venkslaaminen. “Ei kun mulle sittenkin tuo, eikun en tahokkaan sitä vohvelia..”. On ihan hirmuisen hankala poistaa ja muutella tilauksia jälkeenpäin vanhalla kassalla, kun et enää itse edes muista mitä kaikkea olet siihen lyönyt (kuittinauha printtautuu vasta kun painaa “käteistä”).

Kun kioski on kiinni, se on kiinni. En ole turhan tarkka työajoistani ja palvelen kyllä varmasti myös viimeisellä minuutilla tulijat. Minä en kuitenkaan avaa jo sulkemaani kioskia uudelleen, varsinkaan kaksikymmentä minuuttia sulkemisajan jälkeen kun olen laskemassa kassoja, tai parhaassa tapauksessa laittanut nekin jo pois. Se, että joku on liikkeessä sisällä, ei tarkoita sitä että se olisi auki. Ja jos et erota onko paikka auki vai kiinni, niin tässä pikku vinkki; kun sälekaihtimet ovat kaikki kiinni ja alhaalla, luukut lukossa ja mainokset otettu pois, kioski on tällöin KIINNI. Ihan turhaan tulet silloin koputtelemaan ikkunoihin ja huutelemaan haloota.

Älä jaksa yrittää ostaa tupakkaa alaikäisenä. Luuletko tosiaan, että uskon kerta toisensa jälkeen henkkareiden jääneen kotiin? Kuka reilu 18-vuotias muka edes jättää paperit johonkin yöpöydälle joka jumalan kerta kun lähtee ulos? Ei kukaan, sillä jos ne on olemassa, niitä kuljetetaan mukana jos vaikka sattuisi tekemään mieli kaljaa tai tupakkaa.

Opeta lapsesi käyttäytymään. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että vikaa on minussakin; en erityisemmin pidä lapsista. Siksi minusta on todella sietämätöntä, kun ne pienet rähmäkäpälät kiljuvat, riehuvat ja kiipeävät kioskin luukusta lähes tulkoon sisälle nokka valuen kun haluavat “nähdä”. Lapsettomana en ehkä ole paras kasvatusvinkkien jakaja, mutta jaanpa niitä silti; Älä anna niille mukuloille aina periksi! Ai että korpeaa tehdä jäätelöä (yleensä ylipainoiselle) ipanalle joka on ensin vartin huutanut naama paloauton punaisena että haluaa juuri tuon hervottoman ison ja kalliin jätskiannoksen vaikka ei ole edes herkkupäivä, ja vanhemmat antavat periksi. Ok, ei kuulu minulle, mutta mainitsinpahan nyt kuitenkin.

Jäätelökioski ei ole mikään tilausravintola. Ette voi tulla parikymmenhenkisen kaveriporukan kanssa ja tilata kaikkea kerralla, ja ilmoittaa sitten kun olen naputellut kaiken kassaan, että haluattekin maksaa erikseen. Toisekseen en todellakaan muista mitä kukin on tilannut, joten lets keep it simple; sinä tilaat sen mitä aiot maksaa, maksat sen, ja minä teen sinulle tilaamasi jäätelöt.

..Mistä tulikin mieleen, että meillä tosiaan maksetaan ennen kuin saadaan jäätelöt.
Jotkut asiakkaat kokevat sen ikäväksi, mutta tämä on havaittu parhaaksi tavaksi koska
a) ihmiset tiputtavat jäätelönsä kun taiteilevat lompakkonsa kanssa.
b) Se on meidän tappiomme jos sinulla ei olekaan rahaa tai maksupääte ei yllättäen toimi. Jo tehtyä jäätelöä ei voi laittaa takaisin pakkaseen.

Viimeisimpänä, mutteivät vähäisinpänä, saavat huomiota venäläiset aasiakkaat. Anteeksi nyt yleistys, mutta suurin osa venäläisistä ei edes YRITÄ viestittää millään muulla kuin äidinkielellään, mitä haluaa. Ja tähän lasketaan myös elekieli. Minulla käy paljon vierasmaalaisia asiakkaita ja eivät he kaikki englantia osaa, mutta he yrittävät sentään kuvia osoittelemalla ja edes yksittäisiä sanoja sanomalla ilmaista asiansa. En tiedä miksi, mutta jostain syystä hirveän monet venäläiset vain tulevat silmät suurina puhumaan minulle äidinkieltään eivätkä reagoi mitenkään kun pudistelen päätäni ja ilmaisen, etten ymmärrä sanaakaan. Sitten puhistaan ja lähdetään kiukkuisina pois, tai taivutaan viimein vartin venäjäksi kiukuttelun jälkeen osoittamaan sormella sitä vit*n vaniljapalloa.

– Milith –

Kirjoita kommentti

1 Kommentti artikkelissa "Jäätelökioskin kootut aasiakkaat"

avatar
Järjestä:   uusin | vanhin | eniten ääniä
Tänttä
Vieras

Aamen!!! 🙂

wpDiscuz