Kaikkea ”sälää”.

En ole yrittäjä, vaan yksityinen henkilö kaikkine vikoineni. Olen tosin opiskellut palvelualoihin kuuluvan ammattitutkinnon ennen nykyistä opiskelupaikkaani eräässä korkeakoulussa, joten osaan samaistua asiakaspalvelijoihin (myöhemmin: AsPa) sekä järjestyksenvalvojiin (myöhemmin JV) ja pyrin olemaan kohtelias… toisin kuin jotkut.
(Varoituksen sana: tässä tekstissä on juttujen lisäksi esitelty kirjoittajan omia mielipiteitä)

– Jonottaessani kerran kassalla, eräs humalainen häirikkö sai hirveän raivokohtauksen kaupassa, alkaen uhkailemaan myyjätyttöä sanoinkuvaamattomilla tavoilla ja varsin rikinkatkuisin sanoin, kun AsPa ei ollut tiennyt milloin jotain kermaviiliä tulisi taas myyntiin, ja uhaten piestä myös paikalle tulleen (nais)JVn joka joutui raahaamaan ko aasin pihalle.

– Tunnen myös, liittyen edelliseen, suurta sympatiaa useimpia JVa ja vartijoita kohtaan: useimmat heistä ovat erittäin rationaalisia ja järkeviä henkilöjä jotka vaan tekevät työnsä hyvin. On mielestäni täysin kohtuuton taakka joutua kuuntelemaan asiattomuuksia ja solvauksia, puhumattakaan ottamaan vastaan uhkauksia tai fyysistä kontaktia, vain sen takia että esim joku toinen aivan irrelevanttia vartija / JV on joskus aiemmin sanonut tai huomauttanut jostakin asiasta.

*****************************************************************
Ja nyt päästään suosikkiaiheeseeni, eli itseeni sattuneisiin kokemuksiin:

– Yhden kerran ollessani baarissa kera ystävieni, kiinnitin huomiota kuinka tiskin ääressä nuori mies nenänvarttaan pitkin tiuskii AsPalle kuinka tuopissa (0,4 L) pitäisi olla enemmän olutta vaikka hinnastossa ilmoitetaan selkeästi nestemäärä, tajuamatta ettei varsinkaan moisella käytöksellä todnäk saavuteta mitään erikoispalveluja. Pian sen jälkeen kaverini (kolme hlöä) menivät tupakalle, itseni jäädessä vahtimaan tuoleja. Kuluu joitakin minuutteja ja em aasi tulee luokseni, keskustelun mennessä suunnilleen näin:
Aasi: ”Onks tuoli vapaa?”
Minä: ”Sori, frendit on röökil, mä vahin paikkoja.”
A: ”Ootsä tosissas, edes yks tuoli?!”
M: ”Sori mut näin vaan on, en voi midist.”
A: ”Mikä sun nimi on?”
M: ”Frendit kutsuu mua nimel Tope.”
Tuon sanottuani aasi pillastuu aivan täysin, alkaa huutamaan veellä, peellä yms konsonanteilla alkavia asiattomuuksia. Aasin ystävät (toisin kuin aasi, asiallista ja rauhallista porukkaa) tulevat kysymään mitä tapahtuu ja aasi ilmaisee että ”Toi p**** ei suostu sanoon nimee tai antaan tuolii!” (tjsp.), itseni selittäessä (sekä aasille että tämän kavereille että tuolit ovat edelleenKIN kaverieni jotka ovat tupakalla, johon aasi vastaa liudalla muita asiattomuuksia. Tässä vaiheessa omat kaverini onneksi tulivat ja tilanne alkoi rauhoittumaan. Hienointa oli, ettei ko aasi ollut edes kovin päihtynyt vielä, joten jännityksellä odotin kuinka kova meininki olisi loppuillasta, ja kuinka yllättävää että aasi heitettiinkin pihalle paria tuntia myöhemmin tämän raivotessa JVlle.

– Yrittäessäni myydä taannoin sohvapöytää eräällä (netti)kauppapaikalla, ilmaantui muutama varsin vaativa ostaja:
1) Mikään neuvoteltu hinnanalennus ei käynyt.
2) Sama kuin em, mutta minun olisi pitänyt järjestää kuljetus (ilmoituksessa luki ettei minulla ole moisia mahdollisuuksia johtuen ajokortin ja -neuvon puutteesta) sekä antaa yli puolet hinnanalennusta että, aasia lainaten, ”suvaitsen (sic) edes harkita ostavani mööpelin”. Pöytä on täyspuinen, eikä ollut halpa laadultaan tai hinnaltaan sitä alun perin ostettaessa, joten erityisesti numero kahden asenne tuntui ikävältä, käydessäni tämän kanssa viestinvaihtoa.
Sain lopulta myytyä ko. tuotteen eräälle ulkomaalaiselle pariskunnalle suhteellisen edullisesti, mutta he tulivat itse noutamaan tuotteen autolla ja olivat erittäin fiksuja ja kohteliaita. Täysi kontrasti verrattuna siihen nähden mitä aiemmin oli tullut vastaan.

– Tämä kuuluisi periaatteessa edelliseen osuuteen, mutta laitan tekstin tähän koska tämä koskettaa minuakin. Asuessani lapsena ja nuorena Ruoholahdessa, liikkui siellä sekä Jätkäsaaressa eräs hienostuneesti pukeutunut tantta jolla kuitenkin oli selvästi vakavia tunnepuolen ongelmia, tämän äristessä minulle sekä kavereilleni kaikesta mahdollisesta ja uhkaillessa ties millä (kerran uhkasi mm hakea veitsen ja ”teurastaa teidät Saatanasta siinneet äpärät!” [sic]). Kyseinen idiootti oli aina välillä Ruoholahden liikkeissä (pikaruokaloista marketteihin) tytöttelemässä ja huorittelemassa nuoria naismyyjiä, aina milläkin verukkeella. Tiesimme kaverieni kanssa aina väistää kaukaa ja vaihtaa kadun toiselle puolelle, jos tämä talvella turkkia ja yhteensopivaa turkispäähinettä käyttänyt lyhyehkö psykopaatti oli kävelemässä vastaan.

*****************************************************************
Näitä on kyllä lisääkin, mutta nämä nyt tulivat päällimmäisenä mieleen. Tulen kyllä kirjoittamaan jatkossakin tänne, jahka tulee inspiraatio muistella esim temaattisesti joitain sattumuksia tai uusia mainitsemisen arvoisia juttuja vastaan.