Koiranruoan maistelija ja viallinen alkometri

Työskentelen eräässä halpahalliketjun myymälässä, parhaiten mieleen on jäänyt parikin tarinaa:

Keski-ikäinen pariskunta, ihan normaalin näköisiä, mitä nyt naisasiakkaalla hippimäinen huivi päässä. Tilanne meni suurinpiirtein näin:

Asiakas: ”Saisiko maistaa tuosta tuollaista lammaskrikettiä?” (osoitti koirille tarkoitettua makupalalaatikkoa, tiedätte ehkä nämä erään valmistajan ”irtokarkkihyllyt” koirille?)
Minä: ”…tuota, ne ovat kylläkin koirien ruokaa, mutta jos haluatte sitä maistaa, niin minun puolestani olkaa hyvä.” (olin hyllyttämässä tämän hyllyn vieressä muuta tavaraa)
A: ”Voi kiitos!” (nappaa laatikosta yhden kriketin, jonka ensin halkaisee sivistyneesti ja rupeaa sitten maistelemaan; tarjoaa miehelleenkin, joka ei halua maistaa…)
M: ”Tuota, ihan mielenkiinnosta on pakko kysyä, että mille se niin kuin maistuu?” (naurahdan samalla)
A: ”Mmm… tämä on oikein hyvää, alkumaku on hyvä, ja jälkimakuna tulee juuri tämä lampaan maku läpi” (ja jatkaa mutustelua hyvin elegantisti)
M: ”Kyllä kyllä…” (tai mitä nyt nyökyttelinkään, ja yritin pitää naamani peruslukemilla)
A: ”Nämä olisivat oikein hyviä vaikka kahvin tai teen kanssa syötäväksi” (jatkaen edelleen maistelua, ja edelleen elegantisti, kuin maistelisi jotain hyvinkin arvokasta tuotetta)
M: (nyökyttelyä, ei enää pysty sanomaan mitään)
A: ”Olen huomannut, että kannattaa kysyä aina etukäteen lupaa maistaa, helposti saa muuten vartijat peräänsä” (edelleen maisteli makupalan loppuja)
M: (pokka kestää juuri ja juuri, mielessä juolahti että mitäköhän kaikkea ja missä paikoissa olet mennyt maistelemaan) ”Kyllä, onhan se hyvä aina kysyä myyjältä ensin.”

Tässä vaiheessa lähden hyvin sukkelasti varastoon (koska asiakas ei varsinaisesti enää ”apua” tarvinnut), pokka ei enää kestänyt, ja varastoon päästyä jo repesin kokonaan. 😀 Tuli tuon tilanteen aikana pari kertaa mieleen, että olenko nyt jossain piilokamerassa…

= = = = = = = = = =

Toinen tarina:

Olin neuvonnassa työskentelemässä. Arviolta alle kolmekymppinen mies, joka jo aamupäivällä oli selkeästi vähän maistissa:

A: ”Moi, haluaisin palauttaa tämän alkometrin, se ei toimi oikein. Näyttää nimittäin lukemia vaikka olisi selvinpäin.”
M: ”Juu, kyllä siinä silloin on ihan selkeästi valmistusvirhe, eli haluatko vaihtaa tuotteen uuteen, vai saada rahat takaisin?” (En ruvennut tivaamaan hyvänä asiakaspalvelijana, että ”milloinkos olet sitä testannut?”. En myöskään hygieniasyistä ruvennut itse puhaltelemaan laitteeseen.)
A: ”No, en tiedä, ihan sama.”
M: ”Sinun päätettävissähän se on, että ihan kummin nyt vain haluat.”
A:” No jos sitten vaihdetaan uuteen samanlaiseen.”
M: ”Ok, tämän lapun kun näytät kassalla haettuasi uuden tuotteen, niin kassa näkee että kyseessä vaihto.”

Asiakas lähtee hakemaan uutta tuotetta, ja poistuu sitten myymälästä. Menee maksimissaan noin 15 min, ja hän kuulemma palasi takaisin. Itse en enää ollut neuvonnassa, vaan tällä kertaa työkaveri, jolle olin sattunut aiemman tilanteen kertomaan. Asiakas tuli siis takaisin, että ”eihän tämäkään toimi, tämäkin näyttää lukemia” (jep, onko ihme jos silmät seisovat päässä..). Harmittaa vain, koska työkaverini ei ollut sanonut mitään miehen kunnon ja laitteen toiminnan yhteydestä asiakkaalle, vaan palautus oli sitten tehty rahallisesti. Itse olisin jo laukonut pari hyvinkin suoraa lausetta siitä, miksi se näyttää niitä lukemia, ja kieltäytynyt ottamasta tuotetta vastaan. Harmi että meni kaksi alkometriä hukkaan, eipä niitä enää myyntiin voinut laittaa…

T: Fire