Kun myyjät ei tiedä mitään.

Näitä aasiakastarinoita riittäisi vaikka miten paljon mutta ehkä tämä perinteinen joutanee jaettavaksi.

Aloitin n.1½v sitten nykyisessä työssäni harjoittelijana. En kaupan allalla ennen ole ollut joten päivittäistavarakauppa ei ollut millään tavallla tuttua.

Taisi olla toinen tai kolmas työpäiväni, asiakas tulee myymälään:


A:
Onko täällä tämmöstä ja tämmöstä?

Minä:
En kyllä ole ihan varma, lähetäämpäs katsomaan.

A:
No ompa vi##u kunnon palvelua tuokin. Sinä oot täällä töissä, sun pitäs kyllä tietää et mitä täällä on ja mitä ei. Jo on pe*kele oudoksi mennyt.

Minä:
Niii mutta käydäänkö ….

A:
No ei kuule tarvitse lähteä mihinkään jos kerta et osaa asiakkaita palvella. Kiitos hei.

Asiakas lähti mumisten ja kiroillen pois.

Nykyään vaikka työpaikassani olen pitkään ollut, en vieläkään yli 10 000 tuotetta voi muistaa ja ainakin kerran viikossa tulee haistatteluja sen takia jos en tiedä heti onko meillä jotai tuotetta vai ei. Valikoimat meilläkin muuttuu kokoajan, jos vuosi tai kaksi sitten on jotain ollu ei tarkoita sitä että edelleen meille kuuluisi.

Ja se raivoominen kassalla jos asiakas ei ole itse löytänyt tuotetta ja sanotaan että tuolla olisi sitä ja tätä tuotetta mutta ne pitäisi itse hakea. Kirjaimellisia aasiakkaita tässä maassa..

One Comment

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *