Kyllä kaupan kassalla on ihanaa!

Kaupan kassalla ollessa suurin osa asiakkaista on mukavia ja pieni osa niitä mulkeroita jotka valittavat joka asiasta ja tekekevät kaikesta niin hankalaa.

Itsellä ei kovin helposti mene hermot mutta seuraavassa tilanteessa meinasin jo pahasti asiakkaalle sanoa..

Sunnuntai-iltapäivä ja kassalle saapuu olutlaatikon kanssa mies. Ei mikään spurgu mutta ei ”tavallinen” kansalainenkaan.. Sellainen josta kyllä huomaa että olut maistuu ja rahat lasketaan aina että riittää olueeseen. Kerroin summan joka oli jotain 15 euron päälle. Mies hämmästyy että ”noinko paljon maksaa! Ei mulla ole kuin tää 7 euroa. Voitko ottaa osan pois silleen että tää riittää?”
Alan avaamaan laatikkoa jolloin mies tokaisee:
”Hei anna mä! Oon näitä paljon availlut” Nappaa mattopuukon kassapöydältä ja viiltää laatikon yläpäästä, siitä kohdasta jossa ei ole edes pahvia, jolloin tietenkin ne päällimmäiset tölkit menevät rikki ja olutta alkaa suihkuta ympriinsä.
Mies: ”Oho, anteeksi. En mä tiennyt että tää oli näin terävä!”
Otan muovipussin ja alan laittamaan rikkoutuneet oluttölkit sinne jolloin mies huudahtaa että älä niitä sinne laita! En mä noita osta! Joo o, laitan nämä tänne että ne saa heittää pois vaikka olisinkin voinut käskeä asiakasta ne maksamaan.
Tämän jälkeen alan pyyhkimään sitä kaljaa pois kassahihnalta, kassanäytöltä, sirukortinlukijasta, siis aivan kaikkialta. Mies alkaa valittamaan huonosta asiakaspalvelusta. Kysyn vain että missä kohtaa on huonoa asiakaspalvelua kun en laittanut maksamaan rikkomiaan tölkkeä ja pyyhin asiakkaan sotkut?!
Kun olen suurimmat sotkut saanut siivottua alan piippaamaan kaljoja koneeseen ja ilmoitan että x määrä kaljoja maksaa x euroa joten otatko nämä.
Asiakas nakkelee niskojaan että eikö muka enempää saa. Monta kertaa inttää asiasta. Lopulta maksaa ostoksensa ja vielä lähtiessään sanoo:
”Siis NÄIN vähän?! Kyllä kotona tulee sanomista!”

Ensi kerralla kannattaa varmaan ottaa sitten enemmän rahaa mukaan ja antaa kassan hoitaa hommansa.

– sunnuntai on paras! –