Maailmannapa
Aina välillä saa ihmetellä aasiakkaita jotka kuvittelevat olevansa maailmannapoja.
Monet asiakkaat varmistavat ollessaan epävarmoja esimerkiksi tuotteen värin kanssa, että saako tuotteen palauttaa jos se ei käykkään. Vastaus on aina sama: avaamattoman tuotteen saa palauttaa kuitin kanssa.
Joillekin aasiakkaille tämä avaamattoman tuotteen idea ei vaan mene kaaliin. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun on saanut vääntää rautalangasta miksi liikkeen ei ole missään tapauksessa järkevää ottaa vastaan avattuja tuotteita joissa ei ole mitään vikaa. Keskustelu menee jotakuinkin näin:
A=aasiakas
M=myyjä
A: Jos tämä verhon väri ei sovikaan seinieni kanssa, voinko palauttaa?
M: Toki ilman muuta, kunhan kuitti on tallella ja tuote avaamaton.
A: Eikö tätä saa siis testata?
M: Tuotteen on oltava myyntikuntoinen jotta voin sen ottaa vastaan jos siinä ei ole mitään muuta vikaa.
A: OIKEESTIKKO!!!! MUTTA EIHÄN SITÄ VÄRIÄ NÄE PAKKAUKSEN LÄPI
M: .. valitettavasti tämä on käytäntö. Seuraavakin asiakas haluaa avaamattoman tuotteen.
A: NO JOHAN ON. EIHÄN SIINÄ PALAUTTAMISESSA OLE SITTEN MITÄÄN JÄRKEÄ.
… samalla logiikalla et voi ostaa oikeastaan mitään mikä on pakattu. Esimerkiksi kaupasta ruokaa ennen kuin sitä olet maistanut, tai sukkia ennen kuin on kokeillut kotona kylmällä lattiallasi onko ne varmasti tarpeeksi lämpimät. Huhhuh.
Miksi kaupan pitää kärsiä siitä ettet osaa sopeutua tähän malliin, että tuotteita myydään valmiiksi pakattuina? Korostan vielä, että monista tuotteista löytyy mallikappaleet joista saa myös vähän osviittaa..
Musta se on herttaista, että näissä tarinoissa pitää erikseen kertoa että A=asiakas ja M=myyjä. 😀
Useista tuotteista löytyvät paitsi mallikappaleet, myös pakkausmerkinnät, joista selviävät halutut ominaisuudet. Mutta tietenkin löytyy aina säännöllisin väliajoin niitä, joiden ymmärrys ei riitä käsittämään, että ominaisuuksien selvittämiseen voi uhrata aikaansa joidenkin sekuntien verran, eli lukea omatoimisesti pakkausselosteen huolella.
Omatoimisuus tämän asian suhteen olisi voinut taatusti säästää lukemattomia tunteja sekä asiakkailta, jotka ovat myöhemmin marssineet palvelutiskille vaatimaan hyvitystä, että asiakaspalvelijain työaikaa. Mutta, kuten tämänkin tarinan otsikko hyvin valaisevasti osoittaa, tuntuu populaatiosta löytyvän aina n. muutaman promillen verran näitä itseään täysin irrationaalisin perustein erityistapauksiksi luokittelevia yksilöjä. Näiden megalomanian oireita omaavien tapausten maailmankuvaan kuuluu olennaisesti realiteettien kieltäminen ja jonkinlainen nihilistinen oletus omasta ylemmyydestä, joka yleensä reflektoituu siinä, että nämä suorastaan kokevat velvollisuudekseen raivota aspalle: eihän tämä harhainen käsitys omasta asemastaan ihmiskunnassa salli näiden ns. herrarodun edustajien tunnustaa olevansa väärässä.
Mistä päästäänkin ihmisarvon käsittelemiseen: yleensä näiden erityistapausten maailmankuvaan kuuluu inhimillisyyden arvon hierarkia, jonka alakastiin myyjät sekä ylipäänsä aspa-tehtävissä työskentelevät melkeinpä poikkeuksetta kuuluvat. Vaikka aspa-parka viimeistelisi vätiöskirjaansa hyvinkin uraauurtavasta aiheesta, on harhaiselle megalomaanikolle tämä ammatti täydellisen ali-ihmisen stigmatisoiva osoitus. Mistä päästään lopulta kehän päähän: koska aasi kokee olevansa aspaa ylempi subjekti (eli aasin harhaisessa maailmankuvassa ns. arvokkaampi yksilö), on aasin harhaisella logiikalla velvollisuus osoittaa alempiarvoiselle tämän paikka maailmanjärjestyksessä.
Huhhuh, sainpa purettua tämän sarkastisen, pseudoeksistentiaalisen, sekä kiistämättä pseudointellektuellin vuodatukseni. Mutta, tunnen muutamia aspa-tehtäviä hoitavia filosofian jatko-opiskelijoita sekä väikkäriään viimeisteleviä tyyppejä, joita niskojaan nakkelevat hullut kohtelevat huonommin kuin tiskirättiä.
Ihan hyvä kommentti ja ymmärsin kyllä pointin, että ihmisiä me kaikki ollaan eikä se aasi tiedä mikä aspan elämäntilanne on 🙂 Jotenkin vaan häiritsee tuo uraauurtavan tai ihan vaan väikkärin mainitseminen, ihan kuin se olisi jonkinnäköinen peruste arvostaa aspaa enemmän kuin se, että joku ihan vaan tekee sitä hommaa työkseen eikä siinä sivussa. Itse arvostan kyllä ehkä eniten niitä aspoja, jotka jaksavat vuodesta toiseen aito hymy naamassa sen kaiken paskan keskellä ilman, että se on jokin välietappi elämässä. Itse jaksoin 10 vuotta ja alkoi hymy muuttua väkinäiseksi, nyt muutaman vuoden tauon jälkeen saattaisi taas jaksaa toiset kymmenen 😀 Mut joo, on sitä kaikenlaisia sitä onkin maailmassa..