Mitä vihaisempi, sen iloisempi
Täällä lukee paljon juttuja joissa otetaan kovin henkilökohtaisesti asiakkaiden valittelu ja niistä ei päästä yli. Itelläni on ihan toinen asenne kun työskentelen. Olen vain muutaman kerran ottanu hieman itseeni asiakkaan kommentit. Yleensä pahennan asiakkaan oloa sillä, että olen yli-innokas asiakaspalvelija vaikean asiakkaan kohdalla. Tällä tavalla olen muutamisen kerran saanut seuraavan asiakkaan haukkumaan edellisen asiakkaani huonoa käytöstä mua kohtaan, kun kerran käyttäydyin niin mukavasti ja koitin parhaani mukaan parantaa kiukkuilevan asiakkaan oloa:) en tiedä onko tää lapsellista käytöstä, mutta ainaki se toimii mun kohdalla. Tässä esimerkki tilanne.
Kaupankassalla:
Minä: päivää!
Asiakas: …..(lyö kaksi mynthon askia tiskille)
*PIIP PIIP*
Minä: se tekisi sitten 2euroa 10senttiä (en nyt jaksa muistaa oikeaa hintaa kun kirjoitan tätä), löytyisikö teiltä kenties äs etukorttia? 🙂
Asiakas: kyllä *iskee kortin tiskille*
Minä: kiitos!
*Asiakas maksaa ja lähtee kävelemään pois*
Otan kuitin ja rypistän. Kassahihnan päädyn kohdalla asiakas sitten pysähtyy.
Asiakas: ettekö edes kysy kuittia?
Minä: anteeksi, haluutteko kuitin? voin tulostaa teille uuden nopeasti? 🙂 ostokset näkyy myös s-pankkiin kirjautumalla, kun käytitte äs etukorttia!
Asiakas: en mä tarvi sitä kuittia. täällä on vaan tapana usein heittää kuitti menemään eikä sitä edes kysytä.
Minä: voi ei, kurja kuulla. multa löytyis täältä asiakaspalautelappuja, haluisitteko antaa palautetta?
Asiakas: en halua, palaan asiaan sitten ilmoittamalla ylemmälle taholle.
Minä: selvä, hei ja hyvää päivän jatkoa kuitenkin! 🙂
*seuraava asiakas tulee jonosta kassalle*
Asikas: olipas hänellä huono päivä…
Minä: sellasia ne sunnuntait välillä tuppaa olemaan :/
*PIIP PIIP PIIP*
Jatkan päivääni täysin hyvillä mielillä! en anna kenenkään lytätä mun kivaa sunnuntaifiilistä työpäivän aikana. tiedossahan on tuplapalkkakin koko päivältä…! 😉
– valtzq –
Heh, oikea asenne =D
Nyt kuitinantopakon aikaan tilanne on ehkä hiukan eri, mutta en myöskään ennen sitä ymmärtänyt kaupassa, jos kuitti olisi tuhottu ilman asiakkaan lupaa.
Olen myös hämmästellyt sitä, että kuinka usein kuittia ei ruokakaupassa ylipäätään tarjottu tai sitten aina kysyttiin ”otatko/tarviitko kuittia?”. Miksei kuittia vaan automaattisesti tarjoja kyselemättä. Asiakas voi sen sitten ojennetusta kädestä ottaa tai olla ottamatta. Ja jos hän lähtee ottamatta, niin ennen tuhoamista vielä kysäistä ”tarvitsetteko kuittia?”. Näin tein itse sen viiden vuoden ajan, mitä kassalla tuli oltua. Ei tarvinnut jokaiselta asiakkaalta kysellä. Jos asiakas ei kuittia halunnut, niin usein ei tarvinnut silloinkaan kysyä, vaan asiakas saattoi sanoa, että ”en tarvi kuittia”, jolloin sen pystyi heittämään roskikseen hyvin. Kertaakaan ei tullut tällä tavalla eteen tilannetta, että kuitin kanssa olisi ollut ongelmia.
parempi puhua edellisestä asiakkaasta seuraavalle,sit kun se edellinen asiakas mennyt. Itsellä myyjä rupes vittuilemaan mulle toiselle asiakkaalle, vaikka en ollut vielä ehtinyt ulos ovesta:D olin kassa päättellä pakkaamassa ostoksiani.