Nimen unohtaminen

Työskentelen palvelupisteellä ja joka viikko kohtaan asiakkaita, jotka olettavat minun muistavan heidät, heidän nimensä ja jopa yrityksen jossa he työskentelevät. Periaatteenani on kohdella kaikkia asiakkaita, tuttuja ja tuntemattomia samanarvoisesti, joten usein ihan piruuttanikin varmistan tällaisilta asiakkailta nimen / firman vaikka sillä hetkellä sattuisin muistamaankin sen. Tällä viikolla tiskilläni kävi kolme edellämainittuun asiakastyyppiin kuuluvaa henkilöä, kaikki muuten olivat päälle 50-vuotiaita  miehiä.

1) Ensimmäinen mies tervehti minua laiskasti jo ovelta ja kertoi tulleensa noutamaan tilaustaan. Kysyttyäni ystävällisesti, että millä nimellä tilaus on, hän ei kertonutkaan nimeään vaan kännähti selkä minuun päin ja tokaisi hieman tylyyn sävyyn, että ”No mitähän tässä mun (työ)takin selkämyksessä mahtaa lukea..” Niin, toimiihan se kommunikointi tietystä näinkin, mutta mieleen ei tullut, että saman yrityksen nimissä joku toinenkin henkilö on voinut tilata meiltä jotain.

2) Toisen miehen kohdalla tarina alkaa samalla tavalla; ohimennen tervehditään, kerrotaan että tilausta tultiin noutamaan ja kysyttyäni hänen nimeään, hän naputtaa sormella rinnassaan olevaa nimikylttiä ja huokaa kovaan ääneen ”No omalla nimellä.” Oliko se vitsi? Asiakas ei katsonut minua päin enkä huomannut edes häivähdystä hymystä, joten päättelin hänen olevan vain aasi. En tiedä muista asiakaspalvelijoista, mutta minusta tällainen käyttäytyminen tuntuu alentavalta.

3) Kolmas mies oli ehkä kaiken huippu. Hän käveli ulko-ovelta asti käsi ojennettuna, koura valmiina vastaanottamaan tilauksen, jota hän oli tullut noutamaan. Sanaakaan sanomatta. Ei tervehdystä, ei ”Tulin noutamaan tilaustani” tai mitään muutakaan. Ärsytti niin paljon, että ojensin omankin käteni samalla tavalla ja hetki siinä seisottiin kädet ojossa tuijottaen toisiamme tympeästi silmiin. Loppu sujui jotenkuten ja mies sai pakettinsa. Mietin vain, että mikä siinä oman nimensä kertomisessa on niin vaikeaa?