Pakko päästä ostoksille!
Itse olin vuosia sitten töissä myymälässä, joka rakennettiin pienehköön kauppakeskukseen alusta alkaen. Aloitettiin siis aivan tyhjästä myymälätilasta ja täytettiin hyllyt ja pöydät, ripustettiin mainokset yms.
Myymälän ”ovi” oli sellainen kunnon kulkuaukko. Pidimme rullaovea mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman kiinni, mutta välillä ovi oli auki, koska tavaraa kuskattiin ees sun taas.
Vaikka myymälä oli selvästi keskeneräinen – rullakkoja, lavoja, pahvia ja muovia lattioilla, tavaraa hujan hajan eikä hintoja missään – vähän väliä joku ämmä tunki puoliavonaisen rullaoven alta ostoksille. Siis ihan oikeasti tukkivat sisälle, että ”mä tuun nyt katteleen tätä uutta kauppaa”. Siinä sai sitten diplomaattisesti hätistellä, että koittakaapa parin viikon päästä uudestaan, kun on ne avajaiset vasta silloin…
Ja nuo sulkemisajan jälkeen sisään tukkijat: voi jumalauta. Onko tosiaan pakko päästä viittä vaille yhdeksän arki iltana arpomaan, mitä turhaketta ostais?
Äiti-ihmisille vielä terveisiä, että jos mukulanne särkee tai sotkee jotain, te maksatte. Oli kiva löytää välillä mehuylläreitä tai särjettyjä lasitavaroita, kun piltit olivat vähän säntäilleet.
– Kassatäti –
Ite olin viime kesänä kokoamassa yhtä uutta kioskia kasaan, ja sinne kanssa punki jengiä sisään hirveiden rullakoiden ja pahvi- ja muovikasojen läpi tiskille, että ”moi lataisin mun bussikorttia”. 😀 No kun tota meillä ei oo asennettu kassaa vielä, niin ei oikein voida myydä, ja kioskikin aukeaa vasta ylihuomenna.
”No jos mä maksan käteisellä?”